Mia Ahinko

The final countdown

2010-10-10T11:17:00.006+03:00

Nostalgiset ja tunnepitoiset kisat on nyt sitten ohi. Finaalipaikkaa ei siis irronnut ja nyt on syöty silmät ja maha turvoksiin, heh. Ihanaa ruokaa ja herkkuja <3!!!! Jäätelö ja suklaa on kyllä maistunut!

Kisathan oli fitnessin juhlavuosi, jonka takia ne olikin Finlandiatalolla. Puitteet oli hienot, katsojia suhteellisen niukasti, mutta hyvin kuitenkin- tilahan oli melko iso joka tapauksessa. Kisataso oli kova ja kauniita naisia lavallinen pullollaan.

Olin jo Oulussa puhellut, että kävi niin tai näin, niin musta tuntuu, että nämä on elämäni viimeiset kisat ja tilalle on tulossa jotain paljon parempaa, jolla elämäni täytän. Enpä vaan tiedä, että mitä, kun ei ole mitään Plan B:tä, heh... No, mutta päätin kyllä jo ajat sitten, että jos nyt en pääse finaaliin, niin sitten ainakin tämä kisaura on tullut tiensä päähän. En näe mitään järkeä siinä, että kovan työn teen, aikaa ja energiaa kulutan kisakuntoon päästäkseni- ja ollakseni aina keskinkertaisilla sijoilla. Sen kaiken ajan ja energian kun voisi käyttää jotenkin muutenkin, johonkin syvällisempään ja sellaiseen, jota pitää tärkeämpänä asiana. Tottakai kisat on aina antanu jotain, ja kivaa on ollut- eihän sitä muutoin olisi tehnyt. Mutta aikansa kutakin ja nyt on se aika tullut kohdallani, että käännän elämässäni uuden sivun ja toivon sen tuovan minulle jotakin ihanaa kääntyessään. Jotakin, mikä tekee minut onnelliseksi, mutta myös jotakin, josta muut voisi tulla onnelliseksi/iloiseksi :).

Paljon tullut jo vuosia mietittyä tämän kisatouhun tekemisen mielekkyyttä ja sitä mitä se minulle antaa ja mitä on antanut. Joka tapauksessa sen tiedän, että sillä, mitä tähän olen kuluttanut, voisin saada aikaan jotain muutakin, mutta tosiaan en tiedä vielä mitä. Perustaa suurperheen, alkaa järkätä kuumatkoja, ruveta alkoholistiks, hehhehehh?????? Onhan sitä kaikenmoista. Katsottava vain mitä elämä tuo eteen ja sen mukaan sitten suunnattava tarmo, organisointikyky ja voima siihen, mitä se tulee olemaankaan. Jotainhan se kyllä on, se on selvä.

Se on vaan semmonenkin homma, että kun on kisadieetillä (sen puolisen vuotta), niin kaiken aikaa tekee kaiken muun 50%:sti (maksimissaan), ja keskittyminen niihin on samaa luokkaa siis. Kun tavallisesti itse ainakin keskityn elämässä joka asiaan, tekemiseen ja olemiseen ja ihan tilanteisiinkin 100%:sti, niin joku siinä kisaan valmistautumisessa on sellaista, että se vie puolet ja terän kaikesta. Näin jo ennen dieettiäkin, siinä vaiheessa kun tekee päätöksen lähteä kisaamaan ja aloittamaan sen rumban. Nyt on sitten aika keskittyä 100%:sti taas kaikkeen. Ihan kivaa. Ja sekin on jännä homma, että jos joku muhun tutustuu tänä aikana, kun olen valmistautumassa, niin saa musta ihan vääränlaisen kuvan, huonomman tietysti, kun oon puoliks matkassa jotenkin ja muutenki jotenki takakiree, vaikken oiskaan pahantuulinen tms. No mutta kuitenkin...

Ainut mikä on varmaa, on se, että en jatka elämää ilman, että jotain tulisi tilalle, sillä jostain syystä sitä energiaa ja jotain sellasta on niin paljon, että se on pakko jotenki suunnata johonkin vielä tämän tavanomaisen elämän lisäksi tai sitten siihen tulee jotain lisää itsessään. Ihan jännä jäädä odottelemaan ja katsomaan, mihin kuljettaakaan elontie...

Joka tapauksessa nostalgiset kisat- henkilökohtaiellakin tasolla. Ja tunnepitoiset, kun aavistin ja tiesin, että viimoiset on... Jo vikan kierroksen jälkeen tippa tuli linssiin, vaikken jatkosta tiennyt,enkä koskaan ole kisoissa tippa linssissä ollut- en ikinä... Ja tottahan ne tunteet sitte purkautu- muutama muukin patoutuma siinä ohessa, mitkä olin vain sivuuttanut, kun ajattelin, että kisat ensin, että keskityn nyt niihin ja käyn ne kipuilut sitten myöhemmin läpi, heh... Tälläsiä totaalisia purkauksia tulee kyllä aniharvoin, mutta sitte ku tulee, ni se ei kato aikaa eikä paikkaa. Oli vaan olo, että on niin suurien muutosten silmässä, eikä ole tietoa edes mihin on menossakaan. Itkua tuli, eikä ollu lakata ollenkaan. Voi nolous... Se on ku pitää olla kans sellanen tunneihminen kaiken muun "hyvän" päälle. Mutta vihdoin ja viimein usean vuoden jälkeen alan taas olla oma itseni, kun ne elämän ikävyydet ongelmineen alkaa sinällään olla taaksejäänyttä, ettei tartte yrittää enää olla ja selvitä niistä muista traumoista, vaikka omanlaista selviämistaisteluahan elämä on titysti aina...

Muistojen kuvia ja vielä loppuun kaapattu videokin bikinikierroksen viimeisestä vertailusta, jossa oon siin katsomosta katseltuna tuo oikeanpuoleinen tummapää violeteissa bikineissä.

The case is closed. The blog is closed. Tämä oli siis tässä. Jos joskus blogia jatkaisin, niin ihan eri aiheesta ja eri nimellä, mutta tämä blogi saa päätöksensä tässä ja tähän nyt. Uusi elämä odottaa :).

Huh ku haipakkaa

2010-10-07T19:22:00.003+03:00

Nyt on evät ehty, suurin osa pakattu, mitä voi, höylätty läpi koko keho, pakattu muiden kamat, vähä jumppailtu ja venyilty, syöty, suunniteltu, yritetty pienentää kisapukuja menestyksettömästi eli meni melkein piloille ja sitte meniki aikaa korjaillessa sitä... Jne. jne. jne....Täytyy jotain muuta keksiä niille asuille kuin pienetelyä sitten tähän hätään. Näin se menee juu. Onneks ne ny ei mitkään sikaisot ole, mutta ite taidan olla vähän pilkun viilaaja...

Kenkiä ei kuulu, ei näy ja netistä aloin ottaa selvää, ni joku huijariyritys kai kyseessä. Jotkut sieltä on popot saanu ja toisilla menny rahat, muttei kenkiä tilalle jne. Paljo negatiivista ainaki löyty. Eli tuskin tulevat- ainakaan siis tähän kisaan- jos koskaan. Että siihen ongelmaan oon tässä yrittäny löytää ratkasua parhaani mukaan... Kovasti menny aikaa ja energiaa siihen. Toivottavasti jotenki järjestyy asiat vielä...

Jumppakeppi tuli tänään bussilla Oulusta takasin kotiin, mikä kyllä helpotti aivan suunnattomasti asioita ja paineitakin!

Jännittää aikalailla... Ihan eri tavalla kuin yleensä. Varmaan ku kaikki muuten menny niin hyvin tähän asti ja jotain sellasta. En tiiä. Jännittää nyt vaan ihan kauheesti, heh. Kaikki, että meneeks viimeistelyt hyvin, viekö auto perille ja löydänkö kaiken ja onnistuuko kaikki ja miten sitte kisoissa itsessään. Joka tapauksessa aivan mahtavaa päästä lavalle!

Nyt on aika odotella, että pääsee vetäsemään iltapuuron nassuun ja nukkumaan. Taidan katella Lumotun ja rentoutua, samalla venytellen... Jospa sais rentouduttua ja rauhotuttua yötä vasten. Piti vielä kauppaanki hönkiä, ku olin laskenu jostain syystä väärin evästarpeeni. Ois ollu aivan unelmaa, ku ois ollu joku, jolle sillon sanoa, että voisitko pliis olla ystävällinen ja käydä mun puolesta kaupassa... Ei millään ois tehny mieli näin pöllähtäneenä lähtee tuonne ihmisten ilmoille heilumaan... No, pitihän mun salille lähtee kuitenki höylättäväks, kiitos kaunis avustajalle kuuluu myös, niin samallahan se kauppaki, mutta silti- ei ois tarttenu sinnekään lähtee.

On muuten mulle tehny hyvää toi salimiljöön vaihto. On tosi mukavaa ja erilaista, kun saa treenailla sellasten parissa, jotka itekin kisaa jossain tai on kisaillut. Aivan erilaista ja paljon rennompaa ja huomattavasti miellyttävämpää kuin salilla, jossa sua koko ajan ihmetellään ja sun tekemisiä kummastellaan ja koko kisatouhu on uutta ja ihmeellistä. Se on raskasta. Tuolla ei sellasta kummastelua kohtaa ja se jos mikä vapauttaa tekemään just sitä, mikä onki oleellista justiin sillon.

Jees, mutta nyt mä alan ottaa kevyesti ja toivon, että huominen vie mut sinne, minne pitääkin :). Ihanaa viikonloppua!!!!

Vika tyhjennys aamutuimaan

2010-10-06T12:59:00.002+03:00

Nukuin 9,5 h viime yönä- näin painajaisia, että kisa-asut ja -meikit oli varastettu kaiken muun ohella ja PALELIN!!! Vieläkin!! Ihan kurkkukipuisena aamulla heräsin ja mietin, että pitääkö mun alkaa pipo ja hanskat kädessä nukkumaan. Varmaan varuiksi haettava varastosta makuupussi ja kisatoppapuku... Mutta mikä ihmeellisintä tästä nesteytyksestä huolimatta oli paino laskenu 1,1 kg eli se on nyt pienempi kuin varsinainen nesteetön kisapaino koskaan. Eli nyt ei luulis olevan homman ainakaan kauheesti kireydestä enää kiinni- vaan kaikesta muusta... Nyt kun menee viimeistelyt yhtä hyvin kuin Ouluun, niin olen niiiiii-iiin happy! No ainakin kroppa toimii paljon paremmin kuin tuolloin ja homma pelittänyt muutenkin jotenkin hyvän ilmavasti.

Pientä vastoinkäymistä tosin on havaittavissa: pumppailujumppakeppi jäi Ouluun ja seikkailee siis maailmalla, jota hiukka jännitän, että saanko sen ennen kisaa ja jos saan niin miten... Ja toinen on se, että kenkiä ei ole vieläkään tullut- elän silti edelleen toivossa. Ja kisapuvut- no niissä on vielä fiilaamista, kun ne on isot...

Kävin aamusta jo hyvissä ajoin tyhjentämässä 50 toistoilla (no vatsoja 100) koko kropan, join vettä ja ryystin suolaa, harkkasin alusvaatteissa ja korkkareissa asentoja (kunnes eräs pariskunta yllätti mut häpeekseni). Heh- no se nainen on kyllä ekaa kertaa menossa kisaamaan itsekin- vaparipuolelle: ja ihan tosi hyvältä näytti- vaatetta paksu kerros päällä ;). Vahan Johanna valmentelee häntä, joten siitä ei voi kuin tulla hyvää jälkeä! Kaiken päälle vielä venyttelin huolella 45' ja äkkiä kotiin syyyyyöööömäääään!!!!!!!

Nyt on sit eka lasti hiilaria saatu mätettyä. Voi Luoja ku se lämmittää!!! Lihakset sillee muljuu jännästi koko ajan (niinku ois elohiiriä, muttei ole, koska se muljuminen loppuu ja on joka puolella vuoron perään) ja lämpenee ihan tuntuvasti, mulla on melkein jo hiki. Posket on punaiset kuin ompulla (pienellä) ja on raukee ja erittäin hyvä olo! Menee ainakin hiilari sinne minne pitääkin! Ja vaikka tunti sitte söin, on nyt jo pieni nälkä. Hyvin vois jo syödä lisääkin... Mutta odottelen nyt vielä tovin aikaa joka tapauksessa, ettei tule mitään ähkyä ja vasta mene tukkoon! Olo on siis kuitenkin aevan ihana! I'm sooooooo happy!

Tyhjeneetyhjenee...

2010-10-05T21:04:00.002+03:00

... pää ainaki, jossei sitte mikään muu!

Eilen työntelin ja tänään vetelin, huomenna vielä kroppa läpi... Samoja liikkeitä tein kuin ennen karsintojakin ja olevinaan samoilla painoillakin yritin tehdä samat toistomäärät, mutta niinhän siinä sitte molempina päivinä kävi, että nopeemmin väsy lihaksisto kuin viimeksi! Eli ihan 30 toistoa en saanu justiin missään liikkeessä, mutta olo oli kuitenki sellanen...hmmmm... väsynyt? Sitä en sitten tiedä, onko se tyhjyyttä vai jotain ihan muuta. Kuulemma näyttää touhu liian hyvältä ollakseen tyhjennysviikko, joten arveluttaahan se. Tosin jossei jaksa, niin ei jaksa, että kyllä seki varmaan kertoo voimavarastoista jotakin. Väkisinkin näiden kolmen viikon aikana on voimataso laskenut- kylläkin vaan tommonen kestävyystyyppinen ennemminkin...

Saas nähdä mikä sitten on huomenna lopputulos...Jospa muutoin oisin vireempi kuin tänään. Heräsin nimittäin vakiokellonaikaan ennen kahta vessaan yöllä, enkä sitte saanukaan enää unta, kuten muina öinä!! No, pari tuntia siinä tein henkisen kehityksen (?) harjotteita ja kun ei meinannut keskittymisestäkään mitään tulla, niin aloin tehdä yhtä koulutehtävää sitten "wirkein" aiwoin, joopa... No tietsikka ei pelitä edelleenkään, niin joka käänteessähän se mun tekeminen töppäs, kun ei voi katsoa sitä ei tätä, eikä tehdä niin tai näin... Ja keittelin aamupuuroja siinä hyyyyvissä ajoin sekä kittasin vettä. Että sellanen yö tällä erää...

Aamusta oliki sitte aikaa laittaa autoo kuntoon, kun kerran sain tehtyä osan siitä, mitä tälle päivää olin kaavaillutkin. Että kaikki niinku etuajassa sai tehtyy. Kävin ostaa uuden vilkkuhässäkän ja parkkiin polttimon ja ruuvasin kaikki irti ja paikoilleen kaupan pihassa. Mähän en tykkää mistää ruuvailuista tai tollasista autojen rassailuista, mutta pakkohan se pirssi nyt oli kuntoon saada vaan. Renkaat on vaihdettu ja ilmaakin oon lisänny, ni kyllä tässä pian joutuu autokorjaamon pistään pystyyn ;D. Jooooh, ei todellakaan ihan mun heiniä, ja tiiä vaikka toi unettomuuski tuli siitäki, ku tiesi, että tommosta edessä ;).

Kiirus ja toimelias päivä ollu koko tän 20h, mitä tässä kohta oon hereillä törrötelly. Oksettiki päivällä ihan, ku niin olin väsy. Mutta muuten on kaks päivää ollu makeen maku suussa jostain kummallisesta syystä. Juopottelenkohan mä jotain sellasta teetä, josta jää tollanen ihanan sivumaku vai mikä on? Paleliki niiiiiiiiiiiiiiiin kauheesti koko päivä, että salillekaan en voinu vaihtaa ees treenikamoja- en vaan tarennu. Piposta ja hanskoista maltoin siellä kuitenki luopua, mutta siihen se sitte jäikin. Saatto kyllä tuolla valvomisella olla osuutta asiaan. Tuossa yhden- kahden välillä päivällä oli sellanen olo, että ihan meinas päiväuni väkisinki tulla, mutta näpyttelin vaan ahkerasti tehtävää, kun ne kirjat ei ollu ku yön yli pikalainassa, niin sitä oli vähän niinku tehtävä!

Ja mukavaa tosin, kun on het kisojen jälkeen maanantaina tentti... Ja kirjathan on tietysti menossa ja varattuina jo piiiiitkälti, niin ei puhettakaan, että oisin saanu lainaks. Näytti olevan netissä kuitenkin, mutta sitte tuleekin tää koneongelma eteen... No, jotenkin tässä on selvittävä ja sekin ongelma ratkottava, että onnistuu kuitenkin homma. On vaan aina kisan jälkeen se alkuviikko oikeesti ihan hirveen vaikee astua takasin arkeen. On ollu aina ja perinteisesti. Etenkin, jos ite kisaa, mutta myös sillon on jotenki kankeeta, vaikkei oiskaan kilpalavalla ollut... Että jos valita sais, niin unta ja lepoa, palauttelua ja lisää vetoa... Mutta näillä mennään...

No mutta HUOMENNA saa alottaa tankkaamaan, voi sitä ilon ja onnen päivää!!! Saa tän hiilarivajeen ja -himon täyteltyä! I-H-A-N-A-A!!!!! On siis hiilarihumalainen päivä tulossa sen jälkeen, kun oon käyny treenailees vikatki voimat pois. Ja venymässä kunnolla. Oisin halunnu hierottavakski, mutta kun viime kerrasta on vieläki mustelmaa näkösällä, niin katsoin parhaaks ihan vaan venyillä...

Ens viikosta saattaakin olla tulossa muutoin mukava ja odotan jo sitäkin :). On ihmisiä, joiden seuraa ja olemusta voi ikävöidä tai kaivata, niin sit onki hyvä olo, kun tietää tai olettaa, että on joku tovi, että tapaa. Enpä odottele kuitenkaan liikaa, kun anything could happen. Ja kaipailen jo ensinnäkin huomista ja hiilarien tapaamista, mutta toisekseen viikonloppua ja kisaa, mutta myös eritoten ystäväpariskunnan tapaamista, niin johan tässä onkin. Tosin on hyvä, että on kisan jälkeistä elämää tiedossa jo!

Taidan lähtee katteleen, josko se Nukku-Matti huolis mut kainaloon tänä yönä ;)

Tämän voimilla jaksaa

2010-10-04T13:53:00.002+03:00

Hiukka on menny porekaupalla pirstysjuomaa tähän asti, ja tällä viikolla voi vielä jatkaa, jotta jaksaa painaa loppuun asti. Auttaa jonku verran keskittymäänki (siis muuhunki ku kisaan), nimittäin meinaa olla ajatukset jo niiiiiiiin viikonlopussa, ettei meinaa millään pystyä keskittymään mihinkään muuhun.

Tuossa ei olekaan kuin 7,5 kcal yhessä poretabussa, joten hyvin sitä voi naatiskella kisadieetilläkin!

Sellasta hyvää yösettiä, että kerran vähintään yöllä vessaan, toisen kerran vähintään herätys, että palelee (no peitto on aina jossain päin maailmaa) ja sitte ennen kukon töräystä herään, vaikka sais nukkua! Yheltätoista umpiunessa, mutta viimestään kuudelta oon jo hereillä, eikä unta enää millään... Vessaan vaan äkkiä ja sitte alkaakin pyöriä mielessä kisatapahtuma ja koko viikonloppu. Ihan taukoomaton pyörä, joka ei meinaa pysähtyä millään. Tänä aamunaki sitte aloin sovitella isoks jääneitä pukuja ja liimailla sekä ommella ja harkata asentoja kera kenkien. Kävelemäänkään kun ei tartte mennä, niin käytetään sitte se aika tollee. Sitte ku kisarumba on takana, se aika menee taatusti lukemiseen ja koulutouhuihin!!!

Ylihuomenna alkaa tankkaus, oh yeah!!! Kreatiinin muistin alottaa sentäs tänään ja muutenki on kisa-asiat hyvässä reilassa.

Jaksaa, jaksaa ja jaksaa :)!!!!...

Aina vaan käy vähiin...

2010-10-03T19:05:00.004+03:00

... eli viimenen kävelylenkki oli tänään vihdoin ja viimein ennen SM- kisoja :). Wahau! Ja miten ihanaa, että ei koko aikana ole tarttenu lähtee mitään intervalleja vääntämään- niitä mun keuhkokalusto ei varmaan ois kyllä kestäny! Edelleenkin ne on sen verran huonossa lyönnissä, että yhtään mitään hengästymistä vaativaa ei voi tehdä, vaan het töppää röörit suppuun ja tulee se pakottava kipu. Välillä tuntuu ihan siltä, että paraneekohan ne koskaan... Mutta ei parane luovuttaa...

Jalat siis alkaa pikkuhiljaa näyttämään kans erottumisen merkkejä siitä huolimatta, että nyt on se suurpöhö kehissä tuon suolan peuhtomisen vuoks. Hyvä verenpainetesti, heh... Ja voin kertoo, ettei edelleenkään nouse ei sitte millään, vaan aina vaan ihan liian alhainen- kuten on ollu koko elämän, ei sen puoleen... Painokin edelleen laski, vaikka kuinka on pöhöö. Tosi outoo...

Ja tuossa selkäosastoo pikkasen, mistä kyllä ei saa irti ei juuta ei jaata... Mutta onpahan kuitenkin.

Tänään heräsinki pari kertaa yöllä vessaan ja sitte vielä palelikin siitä huolimatta, että vaatetta on ja peittoja on jne... Sit viideltä luulin, että on aamu, ja virkosin. Mietin vaan kaikkia mitää pitää muistaa tehdä tän päivän aikana ja muistanko ja ehdinkö kaikki jne... Ja ajattelin, että on aamu tosiaan, mutta ku katoin kelloo- ni ei ihan ollukaan. Meditoin siinä sitten ja nousin seiskalta ylös. Väänsin tunnin oikeen kunnollisen runsaan, monipuolisen ja mahtavan hotelliaamiaisen (muille) ja nautin täydet siitä, että ei ole kuitenkaan kiire ja on vapaapäivä, eikä tartte mihkään lähtee jne... Kävin kuitenki vihonviimesellä kävelyllä, mutta muuten onki saanu olla kotona.

On tullu tehtyä kunnon suursiivous: imuroitu, pesty lattiat, pöngitty akvaario, pölyt pyyhitty, ikkunat pesty, verhot vaihdettu, pyykätty jne. jne. jne. pienten avustuksella. Nyt on raikasta! Sit edelleenkin on koristeiden kanssa tullu pieksäinnyttyä, testattu kisakampausta (nooo, eilen koklasin jo kahta epäonnistunutta) ja tänään siitä sain jopa kohtalaisen sentäs... Kynsiä on tullu fiksattua myös kokeilumielessä, pakkailtua ja asuja soviteltua.

Kaiken kruunas leffailta poppareilla ja karkeilla, ja mullehan kävi aika perinteisesti: näin alun ja lopun, heh! Mutta hyvä oli! Shrek II oli kyseessä, jonka jossain oon joskus kyllä nähnykin.

Oulrait... En siis "ihan" ole malttanu levätä, mutta kyllähän tää kuitenki on ollu ihan kiva päivä, että siinä mielessä varmaan lepoakin on tullut. Huomenna sitte ekat tyhjennystreenit eli ei enää oo kuin 3 yötä, niin saa alkaa tankkaamaan- ihanaa!!!!!!!

Viikko enää---

2010-10-02T11:45:00.007+03:00

--- ja sitten taitaa jo eka kierros olla takana :). Siis hienoo odottelua! Jänskättää hiukkasen kyllä!Tuossa yrppätaudista selvittyäni ja jo siinä ollessa mietin, että jos vielä tästäki selviää lavalle saakka, ni on Terminator- fiilis, ku nousi vaan tulimerestäki vielä ;)!!! Ja oikeesti sellanen onki fiilis nyt, heh. I'll be back :)!

Kaikesta tästä vesipöhöstä ja suolan mättämisestä (varmaan 20 g/pvä ainakin- todennäkösesti enemmänkin) ja turvotuksesta piittaamatta paino oli laskenu erittäin poikkeuksellisesti (mun kroppaan suhteutettuna siis! - toisillahan se voikin laskea vielä, mutta mulle ei tämä ole tyypillistä)... Pariin päivään en ollu puntaria katsonukaan, ja pikkasenko ihmetytti lukemat! No siitä sitte äkkiä asentoja tsekkaamaan- no niihin tietysti muutoksia kunnon mukaan... Ja sitte asut sovittelemaan- ja isoikshan ne oli menny!!! Tästä ku vielä nesteitä tippuu roppakaupalla, niin nyt mun onki mietittävä, mitä mä niille teen, ettei ne tipu päältä tai roiku. Mielummin vois tippua päältäki ku roikkua ;). No, lisäduunia siis tuli viikonlopun ohjelmistoon. Tekis mieli tehdä suursiivouskin täällä vielä- vois auttaa hengitykseen (or not, kun eihän tääl kuitenkaa kovin likasta edes ole).

Öisinkään en enää oo heräilly kuin kerran veskiin- muutenki tuntuu jäävän kaikki juotu neste kehoon paljon herkemmin kuin karsintoja ennen... Ja nyt ei enää vilukaan herättele, ku tuplasin villasukkien, peittojen/vilttien ja vaatekerrosten määrän- eikä mitään lyhythihasia enää päälle yöks! Nyt tarkenee :).

Tuos tuo mun aamupala, mitä on isoks haukuttu, vaikka mun mielestähän se on pieni, eikä masuraasu sillä tuppaa täyttymään. Normaalisti tupla-annos varmaan tuosta... Niitä aikoja odotellen...

Dodii, mä jatkan asujen parissa räpläilyä. Pitää ommella yks vyökin. Ja siivota akvaario... Tuntuu sitteki siltä, että loppuu tunnit kesken, vaikka ajattelin eka, että saa vähä löysäillä viikonloppuna... No ei onneks tartte kotoa poistua mihinkään- se on jo paljon se :)!!!!! Yks kävelylenkki vielä jäljellä... Sitä kampausta kyllä koklaan joka tapauksessa kans, nimittäin on kiva, että hiukset on kasvanu, tykkään ihan hirmusesti, ku ne on niinku ny on aina ennenki ollu (muutamaa ihmevälivaihevuotta lukuunottamatta) ja vaikka dieetti onki verottanu kovalla kädellä paksuutta, ni pituutta silti on tullu. Ja luonnokiharaa tukkaa saa kyllä pöyhölle, ku jaksaa vaan föönata. Se kun ei ikinä oo ns. lehmännuolema, mutta sitte taas ei sitä meinaa koskaan saada siistin näkösekskään- ei sen puoleen. Sehän on joka asiassa puolensa ja puolensa- on voitava ja kyettävä näkemään vaan ne valosatki puolet- myös ulkonäköjutuissa. Niin moni kävelee ryhti kumarassa, kun on jotenkin siitä ulkonäöstään niin negatiivinen kuva, vaikka kaikkihan on kauniita- varsinkin sen jälkeen kun sen itse ymmärtävät! Toiset on enemmän toisen mieleen kuin toiset, mutta onhan se niin, että itseensä on osattava ja kyettävä olla tyytyväinen, ja se näkyy... Ja vaikkei ulkonäkökeskeinen tarvii olla, eikä se ole se "kaikki" ja maailman tärkein, ni ei sitä nyt ihan voi silti sivuuttaakaan- ellei sitten halua, ja se on oma valinta tietysti.

Summasummarun_ love yourselves, people :)

Vimppa ns. kova treeni ennen kisaa

2010-10-01T22:00:00.002+03:00

... olipi jalkatreeni :). Ja oli kyllä oikeesti ihan liian hyvä treeni ollakseen viimenen varsinainen ennen kisakoitosta. En käsitä, en... Painoja ois voinu lisätä jokaiseen sarjaan, tuntu sen verran keposelta. Noi jalat ny on muutenki koko dieetin ajan pelittäny paremmin ku ois voinu olettaa ja kuvitella. Tosin ainahan se voima niistä viimesenä on lähteny, ei sen puoleen... Treeneistäki oppinu sen, että se on loppujen lopuks melkein sama, mitä ja kuinka monta teet- tärkeintä on miten sen teet. Riippuu tietysti siitä, mikä on itse tavoite...

Muutoin kyllä edelleenkin on niin, että päivällä on virtaa ja töyhötän minkä ehdin ja teen kaikenmaailman touhuja, mutta illalla loppuu patterit nii, että heilahtaa. Ärsyttävää sikäli, että tykkäisin täällä kotonaki kaikkee tehdä, kotitöitä ja sellasta. Mutta hätinä ruoat ja sitte onki ihan töttöröö. Kouluki on remontissa, ni luentoja voi saman päivänki aikana olla neljässäki eri paikassa. Että sillee. Sellasta hyppäämistä sitte eri puolille kaupunkia...

Keuhkoonkaan ei enää onneks satu, mutta koko ajan haukon henkee ku kala kuivalla maalla. Tuntuu, ettei vaan saa hengitetyks. Niinku haukotuttas, muttei kuitenkaa. Ostin varuulta rautatabujaki, et jos vaiks oiski huonot Hb- arvot. Voishan neki ihan ottaa ja tarkistuttaa, kunhan vaan sais aikaseks ensinnäkin. Tosin jos alottaa sen rautakuurin, ni mitä sitä ny sitte enää...

Enää parina päivänä kävelylenkkiä ja sitte alkaakin kisaviimeistelyt- KIVAA!!! Ootan ku kuuta nousevaa, että pääsen syömään puuroooooooo... Olevinaan muiden mielestä mun puuroannos on iso nytki, mutta ei se kyllä mun mahaa täytä. Ois kiva tunne, ku jo het aamusta vois syödä niin, että tuntee olonsa kylläiseks. Mutta kyllä niin huolella tulee lautanen kaavittua, ettei oo tosikaan. Viimestä millin piirua myöden...

Viikonloppuun kuuluukin oikeestaan voimien palauttelua ja lepoa sekä kynsien fiksausta eli lakkailua kokeilumielessä ja vois sitä kisakampaustakin kokeilla. Ei sitte kisa-aamuna tartte olla tippa linssissä, jossei osaakaan tehdä, mitä on kaavaillu ;). Sit voisin jo pakkailla, ku viikolla ei kauheesti kerkee välttämättä, kun on kaiken muun ohella sitä eväiden tekoa yms... Ja pyykkiä on se ´verran valtavasti, että niitäki on tuossa jauhettava, että on mitä laittaa päälle... Ja jos jaksan, ni voisin jo leipoo Sacher- kakun- saa noi muut syödä jo etukäteen ja mä sitte joskus, sitte joskus........ Ja haluun yhden lastenleffan kans kattoa, ni on ainakin sen aikaa sitte lepposta oloa ;). No, enköhän mä jonku verran ehdi levätä ja kerätä tosiaan itseeni ja voimia ens viikon koetuksiin... Nyt ei jaksa edes aatella, kuin sata asiaa on tehtävänä ja edessä ennenku voi alkaa keskittyä ihan tuleviin kisoihin. Ne kyl mukava asia täs kuitenki tällä hetkellä, kun meinaa välillä huolet käydä jyrän lailla päälle :).

Viimeistä viedään...

2010-09-30T09:36:00.002+03:00

Kauaa ei enää ookaan jäljellä, kun kisat lähenee... Kofeiinia kuluu aika hyvään tahtiin- voisin tähän aiheeseen palata vielä :), mutta kun väsymys tulee, niin se tulee kuin metrinen halko sitte... Eilenki jaksoin järkkäillä, vetää normikoulupvän ja illalla tehdä parit ruoat, pakata tän pvän tykötarpeet ja vielä muille leipookin piirasta- ja sitte seiskalta täys rätti!!! Ja ois siinä pyykkiä ollu vielä viemättä kaappeihin, muttei jaksanu enää. Suihkussa oli pakko käydä, ni yritin levätä, että sinne ees jaksas, vaikka tuskaa oli. Kymmentä ennen sitte jo nukahdinkin- ihan valot sammu, heh.

Yöllä kaks kertaa ainakin joutu käymään vessassa, ja toi suolamäärän tuplaaminen vaikuttaa aina silmiä avatessa siihen, ettei ne aukee, heh. Sellasta tihrustamista. Ihan on turvoksissa naamakin muun ohella. Jaloissa on kans hyvin painaumaa havaittavissa... Sitte taas yöllä heräsin siihenki, että olin ihan jäässä, siis melki hytisetn, vaikka kuinka on vaatetta päällä ja peittoa. Ne peitot ny ei niin hyvin ees pysy päällä, mutta varmaan se on noiden villasukkien ohella laitettava vaan kiltisti lämpökerrasto päälle. Mulla kun ei oikeen oo noita pitkähihasia paitojakaan olemassa, ku en tykkää niitä pitää (kiristää liikaa ja painaa) ja jos onki, ni jokaisessa jonkinmoista härpäkettä ja killutinta, joten ei niillä nukkua voi. Ja kurkku on vähä kipeen olonen- siis ihan vaan siitä paleltamisesta. On siis aina asiaankuuluvaa- oli dieetillä tai ei, jos mua yöllä on palellu. Jösses sentäs. Ois pitäny vaan ottaa se mun makuupussi mukaan, mutta seki on ny eri osotteessa kuin mä.

Kisaväriä, siis sitä JanTanaa, koklasin ja se kyllä vihertää aika herkästi. Saattaa olla, että vihertämättä sen ekan päivän se pysyy, mutta tokaa päivää onki mietittävä kuin toimis... Ja mun paketissa piti olla kosteusvoide, joka sitten uupukin sieltä, niin se ei kovin hyvin toimi noiden muiden kosteusvoiteiden kanssa, jos sitä joihinki kohtiin nimittäin sekottas- ja pitääki sekottaa, sen verrab on tarttuvaa... Joten toivotaan, että liitolta saan vaikka kisailijakokouksessa sen puuttuvan rasvan. Nytki sitä ois ollu hyvä käyttää ennen kisaa, jos se edesauttas tota pH:n asettumista sellaselle tasolle, ettei ois vihree Incredible Hulk Hogan, mutta näillä nyt mennään...

Pitääpä vielä palata- nyt tunnille. Aivan kauheen kiireinen päivä tänään!!!!

Väsymys on väistynyt...

2010-09-28T19:20:00.002+03:00

... ja kaikkea muuta on tullu tilalle :).

Treenit kulkee paremmin kuin viime viikolla- liekö johtunee vatsan palautumisesta ja terveyden kohenemisesta, mutta kuitenkin. En kuitenkaa sarjapainoja ala enää nostamaan, mutta toistoja kylläkin. Muutoinkin kokonaisuudessaan on ollu kiva huomata, että joko painot on pysyny samoina tai sitten vain ja ainoastaan yhdellä pykälällä pitäny laskee. Mutta se onki ni pöllöö, ku se voima loppuu, ni se loppuu ku seinään. Edelleenkin.

Mutta muutoinkin on ihan hyvä fiilis. Viikonloppuna kyllä olin aivan turkasen väsynyt: näin ystäviä eli oli bileet: muut söi kakkua, marjapiirakkaa, sipsejä, dippiä ja suklaatia sekä joivat viiniä ja siideriä... Sitä humalaa ja noita alkon tuotteita mulla ei ollu ikävä eikä tullu sellanen olo, että voi ku vois juoda. Mutta kieltämättä kyllä niitä syömisiä olis kiva ollunna naatiskella. Varottelin jo, että ois kiva, jossei kukaan kyselis, että no mitä sää ny nykyään sitte syöt oikeen, kun en itekään keltään kysele moisia... Mutta kolmesta suusta se eri aikaan iltaa kuitenkin tuli. Not nice. Mutta tuota ny ei ymmärrä vissiin taas ku kisaajat, eikä ehkä nekään ja ehkä jokunen muu ymmärtäväinen.

Alkuviikosta olinki sitte kuitenki normivireessä, vaikka vkonloppuna tuli siis valvottua. SIivoilin ja olin melki ku normitilassa. Keuhkoihin ottaa ja tuntuu, etten saa henkee, mutta se on ihan omaa vikaa. Kun oon aatellu taas, että jos tulis toimeen ilman, ni säästäs neki rahat ruokaan......Oujee. Ei ois kannattanu kyllä, ei... Nyt oltava tarkkana, että saa takasin.

Viime yönä valvoskelin myös- tosin ihan erittäin hyvästä syystä tai ei ainakaan koskaan parempaa syytä vois valvomiselle olla... Mutta tänään sitte on vähä verottanu olotilaa kuitenki. Jospa nyt sitte tänä yönä ihan ottas ja nukkuski kunnolla vaihteeks. Huomenna sitte taas hinkkaamaan jaloilla tienvarsia... Enää ei montaa kertaa ole jäljellä, niin alkaa viimeistelysteemit ja kaikki se kisaodottelu ja valmistelu. Mulla odottaakin kisapaikkakunnalla maailman paras/parhaat huoltajat, joille oon jo tipitarkkaan selittäny yhtä jos toista ja ihan kirjallisesti, heh. Ihmenainen, ku pitää olla sitte taas niin systemaattista ja suunnitelmallista kaikki. Sopii mulle, ei sen puoleen. Hyvillä mielin ja ihan odotan jo tämän pariskunnanki tapaamista kuin kuuta nousevaa <3. Kuinka onkaan ihanaa, kun on rakkaita ja ihania ihmisiä olemassa!? Kiva viikonloppu kaikistansa on tulossa, kunhan tässä nyt pysyn terveenä (syön valkosipulia sipulitolkulla päivässä- tänäänki yhen kokonaisen- ja käry taitaa olla sen mukainen!) ja juon yhtä jos toistaki teetä. Ekokaupasta (paras kauppa, mitä tiedän!!!!!) oon löytäny taas yhden aivan ihanan teelaadunkin, NAM!

No mutta näillä mennään... Tänään testaan JanTanaa ja katson toimiiko se mun oudossa ihossa, jonka pH on jotain aivan eriskummallista! Let's see, let's see...........

Jatkan vielä tällä viikolla kunhan pääsen paikkaan, jossa voi ladata muutakin kuin tekstiä...

VÄSYYYYYY........

2010-09-23T21:39:00.002+03:00

Ny alko sitten se KUNNON väsymys! Ei meinaa jaksaa ei ees tänne mitään avautuu. Keskityttävä vaan arkeen ja siinä kaikesta selviämiseen ja sen pyöritykseen. Siis oikee väsy ny kyl. Ja ihan eri maata, ku se, että on kipeeks tulossa tai ei oo saanu nukuttua...

Maha vähä jo parempi tai itse asiassa ihan hirveen paljon parempi, vaikkei normaali vieläkään... Mutta NIIIIIIIIIIIn oon toiveikas, että kyllä se vielä ennen kisoja on 100% iskussa ja on ku ennenki, vaikka on täs kestänyki. Eikä mikää ihme. Mutta uskon ja toivon vahvasti, että paranee ja alkaa olla varppina ok!!!! Mineen luovuta;)! Täähän on ku Terminator katsos konsanaan- noustaan sitte vaikka tulimerestä! "I'll be back"- legendary words...

Verisssä sormin tullu koristeltua noista kisapukujaki pitkin viikkoja, että kyllä kyllä kyllä KYLLÄ!

Ja ku oma maha alkaa näyttää vihreetä valoa, niin tänään sitte het toisella vekki päässä ja liimaa ja toisella meniki nilkka nurin... Ettei elämä ois liian helppoo ja tylsää ;).

Asiaa ois ja kuviakin ois, mutta kun ei toimi kone ja pääki alkaa olla unessa, niin palaan...

Kisoista...

2010-09-16T19:20:00.011+03:00

Kisoista siis pari sanaa... :) Alussa kuteet niskassa hiukka lämpöä ja venyä...

Sit hiukka haetaan pumppiakin...
... ja hyvillä ilmeillä mennään...

Sitten vihdoin ja viimein pääsi lavalle esittämään mitä sitä on saatukaan aikaan!

Tosiaan tuli tuossa mieleeni, että nyt huomenissa lähtee alta niin tietsikat kuin puhelimetkin, niin täytynee nyt äkkiseltään laitella hiukka kuviakin kisoista :). Voin edelleen jossain käydä päivitteleen kyl, mutta kuvien laittaminen saattaapi ollakin hankalampaa sit yleisillä vempaimilla...

Ja tässä Pakkotoiston Sirénin Miken ottamia kuvia, joita sit vaan kyllä rajailin...

... ja lopuks siellä sitten palkintojenjakoa, ja 4. sijahan sieltä tupsahti.

Elämäni paras kisakunto, kerrankin osu ihan nappiinsa viimeistelytkin ja kireyskin oli sitä luokkaa, mitä hainkin... Tästä nyt on hyvä jatkaa Expoon kisaamaan SM- skaboihin Finlandiatalolle... kunhan saan itseni parannettua vaan...

Edelleenkin masu on siis kipee ja öllöttää, eikä se muutenkaan pelitä ny normaalisti... Huomenna lääkärille itkemään, mikä täs ny mättää :/.

Ökätautia

2010-09-15T18:26:00.003+03:00

No jottei elämä kävis liian helpoks, ni sain tietysti jonku mahapöpn ja nyt ei sitte oo pysyny sisällä justiinsa mikään. Ja jos jotain saa pysymään, niin maha turpoo palloks ja tulee niin kipeeks, etten ees käveleen pysty... Tulehdustilaa???? En tiedä, muttei ihan oo normaalia. Jo monta päivää kestäny, ni alkaa jo ottaa päähänki! Ku ei ihan syömättäkään voi olla, vaikka mieli teksiskin! Terkkarilla kävin, mutta kyllä se on huomenna suunnattava ihan lääkärin pakeille, mikäli ens yö on yhtä tuskanen kuin aiemmatkin. Ei hyvä :(...

Mutta tein tälläsiä löytöjä sieltä Oulun suunnalta:
Kertoilen kyllä jatkokokemuksista, kunhan nyt ensin saan tän mahan kuntoon ees... Tota vanukasta tuli jo testattua varovasti ja ainaki maistu hyvältä! Aika erikoista... Sellanen niinkö dieettiherkku... Sitähän voi välillä ottaa tuon rahkan sijasta, koskapa tein vertailuja vähäsen ja melki vastaavaa oli. Sekoitin sen kylläkin soijamaitoon, mutta aikalailla ravintoarvoiltaan vastaavaa on se ehta kevytlehemänmaitokin:
Rahkapurkki:
Kcal 143
Proteiini 25 g
Hiilihydraatti 10 g
Rasva 0,5 g

Suklaavanukas soijamaitoon:
Kcal 132
Proteiini 21 g
Hiilihydraatti 5 g
Rasva 3 g

Vanukkaassa siis rasvaa himppusen enempi, mutta kaloreita ja hiilaria vähempi... Siitähän on vaniljavaihtoehtokin olemassa... Miltähän sekotus maistus :b? Ja hintatietosille sen verran, että 40 annosta näyttäs purkki sisältävän ja hinnalla 35 e saa siis 0,88 e:lla yhden annoksen ja päälle maidon hinta eli noin 7 snt yks desi. 0,95 e siispä annos... Oujes! Samoihin suunnilleen melkein menee riippuen mitä höystettä laittaa rahkaansa ja minkä merkkistä käyttää.

Juuh, palaan vielä kisa-aiheeseen, mutta nyt ei tuon mahan kanssa pysty enää istuvilleen olemaan- pakko mennä maate, vaikkei helpotakaan kipuilua sekään... Vi***!!!sentäs ku tympii!!

Karsintatulos

2010-09-11T22:12:00.001+03:00

Tiukka kisa ja neljäs sija. Jatkossa toki ja nyt sit kovaa hommaa eteenpäin... Laittelen kuvia yms. kommenttia jahka kotiudun... Ny yöelämään elämään!!!!

Pinotexia pintaan

2010-09-09T22:06:00.005+03:00

Nyt on väriä vedelty nahkaan ja syöty hiilua niin, että on ku humalassa. Kun ny ei krapula pukkais ;).On muuten ollu vaikeempaa kuin viimeks toi väritys. Noita muhkuroita ja kohoumia on sen verran, että ne vaikeuttaa hiukkasen toimenpidettä sen puolesta, että värin tulis olla tasasta...

Aamulla tai siis aamuyöstä jo aikasin heräsin ja mietin, että muistanko kaikki ja mitä piti muistaa ja meneekö kaikki hyvin ja onko kaikki sitte mukana jne. jne... Siinä tunnin pyörin ja päätin lähtee maalaamaan nahkaa vielä ennenku arkihommat alkaa pyöriä. Tai eihän ne pyöri itestään, kyllä niitä iha on ite on pyöritettävä. Siinä sitte ohessa eväiden tekemiset, pakkaamiset ja värin levityksiä useempaan kertaan, kaupassakäyntiä ja kuskailuja eestaas, siivoilua ja järkkäilyä, syömistä ja ruokkimista jne. jne........ Täytyy kyllä sanoa, että tääki laji kuitenki on sellanen, mikä helpottuu kokemuksen myötä. Tapahtuu asiat ittellään, eikä aina tartte miettiä joka asiaa enää niin ja muistella jne.

Huomenna sitte het aamusta junaan ja toivottava vaan, että kaikki on mukana, mitä pitääkin ja kunto kuivuu ja alkaa näkymään sopivasti, mitä neste on pitäny allaan- rasvasta nyt puhumattakaan. Tosin rasvat on poltettu mitä on, että nyt enää nesteiden kanssa sämplätään. Nyt sitte väsyttääkin ihan "sopivasti"- luulis, ettei unta tartte ootella, mutta viimestään aamuyöstä tieysti taas silmät ei pysy kiinni...

No, mutta näillä mennään ja huomenna jatketaan- vielä on pöhöö päällä ja värikin paikoin liian vaaleeta, muttei kummankaa vielä tänään pitäny valmiiks tullakaan ;).

Vimpat tyhjennykset

2010-09-08T15:24:00.003+03:00

Eilen siis oli vetävien liikkeiden vuoro: edelleen 3x30 toistoilla... Tein siis alataljaa, ylätaljaa, takareisikonetta, hauiskääntöä sekä vatsat ja alaselkälihakset. Ja join vettä kera suolan, vettä, vettä ja vettä. Ihan tuntuu ku tulis korvistaki, heh. Yöllä en paljoa ehtinyt nukkua, mutta aamuyöstä kenties tovin verran hörppäs unen puolelle. Päivällä väsyttiki sitte ihan mahottomasti. Mutta silti siivosin, pakkailin ja pesin pyykkiä, viikkasinki sitä ja touhusin koko illan. Ihan senki takia, että alko olla niin kova makeanhimo, että ei meinannu nahoissaan pysyä. Sehän on merkki siitä, että hiilaria ei saa tarpeeks... No, se kai on tän alkuviikon idea ollutkin.

No tänään aamusta sitten pyöräilin ja kävelin tovit, söin niukan aamupuuron (nam!) ja singahdin salille tekeen vikan tyhjentävän treenin. Toistot liikku 1x50-70 (120) välillä. Vaikka painojakin käytin, niin silti meni noin paljon joissain liikkeissä. Ilmeisesti on ihan hyvä lihaskestävyys kai sitten... Oli kyllä aikamoinen tärinäolo tuon jälkeen. Piti vielä mankeloida kotiinki takasin- mutta onneks sentän puurolle! Sen voimalla vissiin jaksoinkin!

Oon viikonlopusta lähtien venytelly joka päivä (no yhtenä pvnä unohtu...) ja kyllä siitä vaan hyvä olo tulee! Kevyt ja rennohko. Vasen puoli mulla enempi kireellä. Tästä kyllä kannattas itelleen ottaa ihan tavan, että venyilis vaikka edes joka salitreenin jälkeen... Joskushan aiemmin se onki ollu säännöllistä- ja se kannatti kyllä!

Tänään siis on ollu eka tankkailupäivä. Tuntuu, että maha vetäs vaikka kuinka paljon ja vaikka mitä, mutta pakko himmailla- huominen on vielä aikaa jatkaa kuitenkin. Ihan turhaa kauheella kiireellä pakata masua ja kehoo täyteen, kun vähempiki piisaa- tai ainakin hitaampikin tahti. Hyvin kyllä lämmittää ja nälkäki ehtii tulla syömisten välissä eli näillä perustein ihan hyvin menee :). Nestettäki tankkaan vielä tän päivän, ja sitte alkaa himmailu senki suhteen. Katsotaas nyt mitä tän pöhön alta sitte kuoriutuu... Mullakaa ei oo silmäpusseja koskaan, ni nyt on ollu jo jokusen tovin. On muutes aika outoa, heh. Siis siitäki päätellen nestettä on kertyny ihan makeesti, mutta kyllähän sitä on tullu vedettyäkin- samoin kuin suolaa...

Paino on ollu koko alkuviikon tismalleen samassa lukemassa... Jatkekaan siis seurailua... Huomenna voi olla jopa enemmänkin, kun hiilua saanu tänään tankata...

Eka tyhjennystreeni

2010-09-06T18:40:00.002+03:00

Tein hiukka työntötyylistä treeniä, 3x30... Tai ainakin yritin, loppu kyllä voimat kaikissa muissa paitsi ekassa liikkeessä kesken...
Hack, etureisikone, pohjeprässi, penkkipunnerrus, ojentajapunnerrus ja pystypunnerrus oli liikkeet, joita siellä väänsin. Nyt onkin aika puhkinainen olo, eikä jaksais muuta ku maata enää. Just vasta kotiinki pääsin ja vikan ruoan vetäsin nassuun. Näin se menee juu... Tyhjä on kroppa, mutta pää vissiin sitte senki eestä. Ihon kuorintaa tiedossa tänään vielä, asentotreeniä ja venyttelyä... Oujee.

Henkistä kanttia ja kehollista malttia

2010-09-05T10:43:00.002+03:00

Jaaa-a... Henkistä kanttia vaatii tälläset 3-4 päivän syndebileet, ku saa katella herkkuja päivästä toiseen... Hyvä ois ollu, että yhen ja saman päivän aikana ois saanu rykästyä ja sinniteltyä niiden äärellä, mutta kun ei kaikki samaan aikaan pääse, niin sitten venyy tälläsiks useamman päivän pippaloiks. Kivaahan ois, kun ei menis tälläseks kärvistelyks... Mutta tämä on tätä nyt tällä erää...

Ja tottakai henkistä voimaa vaatii myös olla sortumatta tietynlaisen sanasateen alla. Ei hyvä, ei... Joko piilov*****lua tai suoraa mollaamista tai vähättelyä/alistamista. Ei mun mielestä kuulu edes ihmisten väliseen kanssakäymiseen sellanen, mutta kaikki kun ei samasta muotista oo tehty, niin kaikkea sitä sattuukin. Nimenomaan sattuu. Puolitoista vuotta sitten olin pippaloista nii henkisesti väsy, että ihan itkua tihrustin, eikä kaukana oo nytkään. Mutta ihmiset on erilaisia ja monenmoista sitä vaan kohtaa ja se on elämää se. Ei kai sitä voi ihan pumpulissakaan elää kuitenkaan... Kestettävä on mitä kestettäväks on annettu.

Kehollista malttia oon harjottanu asentotreeneissä... Ainahan niitä pitää vähä väliä testailla, etten nyt varsinaisesti pidä mitään treenikoulua itselle, mutta mutta.... Toi etuasento on kyllä melkosen haastava. Enkä oo ainut, millä vähän samanmoista ongelmaa on täs. Vatsalihakset kun näkyy normaalista seistessä, mutta jahka saa fitnessposen koottua kehoonsa, ni niitä vatsoja ei justiin enää näykään... Rasvaakin sen verran jo vähän, että ajattelis näkyvän asennossa ku asennossa, mutta ei... Hmmmm... Kaikenmoista kikkailua on tullu koetettua, mutta ei se nyt meinaa oikeen ottaa tuulta allensa. Nooooh, katsotaan kunhan tässä hiukka vielä kiristyy, että tapahtuuko mitään sillä saralla ja haettava oikeeta asentookin. Ihme vilkkulihakset neki!

Paino on tosiaan laskenu entiseen tahtiin lukuunottamatta sitä muutaman viikon paikoillaanjuntturoimista. Toivoisin 600 g:n menetystä vielä keskiviikkoon mennessä... Silloin alkaa tankkauskin ja mikäli olen hiilarivarastot saanu tyhjiks kuten pitäisikin, voi painoa tulla lisää 1-1,5 kg mun laskujen mukaan. Noin 500-700 g menee siis varastoon (mikäli tyhjät) ja kun se hillari kerää noin kolminkertasesti nestettä itseensä, niin torstai-iltana vois olla painossa lisäystä tuon verran. Perjantaina sitte toisaalta alkaa hyvässä lykyssä kuivuminen, mikä vois painoa laskea noin 2-3 kg... No, näin teoriassa... Käytännössähän asiat ei välttämättä ole noin suoraviivaisia... Täytys nyt yrittää muistaa punnita ens viikolla joka aamu, niin ois kerranki mielenkiintosta seurata tuota kehitystä! Pitää vissiin laittaa se puntari johki niin, että joka aamu siihen lyön varpaani ja kompastun, niin muistan. On nimittäin sellanen juttu, että unohtelen siihen astua vähä väliä... Aina!

Kunnosta voi nyt jo sanoa, että on ainakin lähellä sitä kondista, mikä on ollu parhaimmillaan erottuvuus sillon jokunen vuosi sitten. Tai voi olla piirun verran parempikin tilanne- vaikea vielä hahmottaa, mutta viikon päästähän seki selviää lopullisesti, kunhan kuvat näkee. Mutta olettasin tämän hetken tilanteesta jotain tämän suuntaista...

Vika kunnon treeni ennen karsintoja...

2010-09-03T19:37:00.005+03:00

Aamusta ku on asialla, niin saa rutistettua jopa vatsat näkyviin... Tosin näyttää hyvin olevan painaumaraitoja- mikä meinaa nesteistä tilannetta. Ja six-packin sijaan mulla onki eight-pack- ainut vaan, että se vika pack vasta häämötysasteella... Töitä siis piisaa vielä!!

Jalkoja siis oli jumppavuorossa... Ja ihme ja kumma, jalkatreeni toimi taas ja ihan oli olo, että ois voinu lisätä painojakin, mutten sitte vaan uskaltanu... Ihmetyttää niin vaan, että kuin jalat toimii. No, ihan kiva ei sen puoleen... Muut kehon osat onki sitte ihan toimimattomia suurin piirtein. Jaloille samaa vakiosettiä- nyt ei kannata alkaa vaihteleen mitää liikkeitäkää eikä treeniä muutenkaan. Perussettiä vaan tässä vaiheessa valmisteluja. Hackia, etureisi- ja takareisikonetta ja taljaa, mutta pitkästä aikaa myös pohkeita... Niitä en oo tehnykää kuukausiin... Ja vatsoja vielä lopuks. Hitusen liian vähän kylläkin...

Onhan hauberssoni pienemmän näkönen kuin ennen, muttei ainakaan vielä niin paljoo ole kutistunu ku yleensä...

Syndevalmistelut on sujunu sillee, että ekat vieraat oli ja meni tänään, ja täytyy kyllä sanoa, että syystä tai toisesta kädet ihan tärisi kakkua kuorrutellessa. En tiiä oliko se treeninjälkeistä väsymistilaa ja verensokerin alhaisuutta vai sitte mielestä johtuvaa, ku ois ollu niin kiva maistaa sitä itekin... Vai kaikki yhteensä...? Tais se tärinä alkaa sieltä salilta kyllä jo. Silti väsyttää, vaikka meniki woimalla treenit... Nyt oonki kyllä jo ihan töötväsy... Mut kiva huomata, että muille maistu ja hyvääkin kuulemma oli <3. Sehän ny jo menee nautinnon puolelle tuon tietäen... Huomenn siis jatkuu... Suurin ruuhka kaiketi sillon... Ja sunnuntainaki vielä tulee jokunen käymään, ku ei kukaan täl erää päässy saman päivän aikaan......... Voi kun saisin lepäiltyä silti jossain välissä...

Treenii ja hierontaa

2010-09-02T21:08:00.002+03:00

Käväsin siinä het aamutuimaan jumpalla ihmettelemässä tangon kera hauis- ja ojentajatreeniä. Tosin ajanpuutteen vuoksi se kesti vain 30 minsaa... Mutta siinäki jo ehti huomata, että rauta painaa...

Sit selkä- ja nhs-hieronta, joka oli kyllä tarpeeseen!!! Ei ainakaan tän päivän aikana oo enää kivistäny niin paljo tuota niskaa- arkahan se toki on, mutta nuppi sentäs kääntyy! Oi jestas! Kyllä se hieronta voi olla mukavaakin, vaikka yleensä sen oon kärsimyksenä kokenu- ja jossei se oo ollu sitä, ni sitte se on tuntunu olevan yhtä tyhjän kanssa silittelyä... Eli tää oli sitte sellanen sopiva välimuoto- vaikka silmistä vesi välillä valukin...

Nyt on torstai.. Huomenna perjantai... Vois ehkä jo huomenna aamulla uskaltaa mennä puntarin arvosteltavaks... Vaikka viikonloppuna se totuuden hetki vasta tulee.

Sadettaa

2010-09-01T17:44:00.004+03:00

>

Kukapa muukaan kävelis sateessa ihan intopiukeena...? Noniinpä... Nyt se on vaan yritettävä, mutta jos tilanne ei ois se, mikä se on, niin en kyllä todellakaan itsekään tuolla hiippailis...

Nyt on keskiviikko ja taas on havaittavissa kovempaa väsymystä kuin alkuviiosta. Niin se ny vissiin sitte menee, että viikonloppua kohden alkaa voimat hiipua ja energiataso laskee väkisinkin...

.
Tällästä vihreetä tököttiä on tullu nautittua sen parisen päivää... Tietystikään ei mitään vaikutusta ole- vielä ainakaan. Muttei tässä auta kyllä enää kofeiinitabutkaan- ei sen puoleen
Ja teetä kuluu ihan hyvin- se nyt on niin hyvää muutenki, että kuluis joka tapauksessa, mutta nyt jotenki tuntuu erityisen kivalle, kun paleltaa ja on jäässä ja nälättää, niin onpa sentään teetä olemassa <3.

Tällänen suklaa-chilitee on aivan ihanaa. Hyvin alkaa poskia kuumottaa parin mukillisen jälkeen!!

Leuka ei enää vaivaa- on vaan hiukan arka tuosta ympäristöstä, mutta onneks ei pidemmäks aikaa jääny vaivaamaan... Toi niska nyt onki sitte senki eestä kipeempi! Pahempi kuin eilen :/. Huomenna onneks jo aamupäivästä hieronta- toivottavasti lähteepi kerrasta pois! Se on muutenki aikas kiireinen päivä tulossa, kun pitää treenit hoitaa opiskelu- ja muiden velvotteiden ohella vielä.

Leukailija

2010-08-31T21:07:00.003+03:00

Nii, että aamulla sitte heräsin vasen leukanivel ja sen ympäristössä oleilevat lihakset kipeinä. Ja NIIIIIIN ku nautin aamupuurosta, että iltasin ihan ootan, että ois aamu, et sais namipuuroo, ku se on niiiiiiiin hyvää (mun lemppariruoka!), ni nyt ei oikeen osannu ees nauttia, ku sattu suun aukominen ja kiinnilaittokin... En tiiä mitä on tapahtunu...?? Vissiin oon leukaillu yöllä sitte? Yksin oon nukkunu, ettei sen puoleen. Aina jotain. Lihasrelaksanttia otin illalla tuohon niskaan, ku se niin kipee ollu, ettei ees nukkuma-asentoo löydy, missä ei sattus... Ni sain varmaan sen takia sitte ihan nukuttuaki yhtä vessataukoa lukuunottamatta. No, nyt sitte tämän kanssa eleltävä ennenku helpottaa... Tiiä vaikka niskasta johtusin ois tääki?

Tänään käväsin hieronnassa ja voi pentele, ku sen jälkeen oli kiva olo :)! Jalat hierottiin, eikä kerranki mitään tapporääkkiä- vähä vaan sattu- ja lopun päivää onki jalat ollu ihan kevyet. Niinku ois 10 kg lähteny taakkaa pois :)! Hö, en muistanukaa kuinka kiva olo siitä tuleekaan... Lisää tämmöstä!

Vettä on tullu lipitettyä jo sen verran, että melki saa ittensä humalatilaan. Nälkä on edelleen kova. Oikeestaan pahentunu vaan tän päivän aikana. Ostin jotain viherjauhettaki, ku aattelin koklata, et jos se auttas tähän väsymykseen ja parantas ehkä jopa vastustuskykyä- mene ja tiedä. D- vitamiini auttaa ainakin jonkun verran- ja suolaa lisäsin huimasti käyttöön, ni se kyllä voimisti ihan huomattavasti jopa! Ja jospa tolla vihreellä tökötillä vielä sais loppudieetille jotain pontta, niin ehkä tästä selviää sittenkin ;)...

Niin, kävin mä treenaaskin- selkää. Samoilla painoilla kuin viimeks. Mutta ei kuitenkaa ollu niin puhkirättipoikkiväsy kuin viime viikolla. Kuten edellisestä kappaleesta voi päätelläkin... Mutta aina se sama ilmiö tulee jossain kohti ennen kisoja: treeni ei oikeestaan tunnu missään (siis sillee kuin normaalisti), mutta voima vaan loppuu ku seinään. Ja nyt on se vaihe menossa. Se vaan loppuu ja jää paino nousematta. Vaikkei tuu sitä sellasta välivaihetta, kuten tavallisesti, että tuntuu, et kohta loppuu voima, mutta silti jaksaaki vielä ja se treeni oikeen tuntuuki jossain. Ni nyt jaksaa ja sitte seuraava toisto voiki jäädä tulematta, vaikkei oo sitä kohta-ei-jaksa- tunnetta päässy ees kehkeytymään. On se juu on se...

Jospahan tästä lähtis kokeilemaan tuonne sänkyyn taas sitä, tulisko se uni tällä erää vai ei. Oli kyllä aivan ihanaa, ku viime yönä nukuin- vaikka heräsinki leuka kipeenä!

Viimenen normiviikko

2010-08-30T18:11:00.002+03:00

Tai no mikä sitä ny normaalia on enää tässä vaiheessa... Mutta kuitenki, että salilla käy YRITTÄMÄSSÄ jotain perustreeniä. Aikalailla on kyllä fiilistelyä vaan ja hyytymistä aika rankasti havaittavissa...

Olkapäitä nyt väänsin, mutta oikeestaan tuntu, että tulee vaan tehtyä jotain sinnepäin... Tiiä sitten onko tästä ny mitään hyötyäkään- fyysisesti ny ainakaan. Ylläpitoa, ylläpitoa- edes! Vähän eri liikkeitä tuli tehtyä kuin tavallisesti eli nyt käsipainoilla ja taljalla sellaset, mitkä ennen tehny tangolla ja käsipainoilla... Lenkitki kestää nykysin 10-15 min. pidempään ku viimeks. Ai miten niin väsyttäs ja hitaalla menee- niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, heh?

Fyysinen työnkuvakin toki vaikuttaa asiaan melko varmaan. Se oliki viimenen pvä ennen Oulua, kun noita töitä teen- sen jälkeen sitten taas jatkuu, opiskelujen ehdolla tosin. Pelottaa koko syksykin ja toimeentulo sen osalta, mutta ei nyt päähän oikeen mahdu kuin kisat. Sen jälkeen taitaakin kolahtaa murheet, mutta sit ei ookaan kauheen kauaa aikaa murehtia, kun tajuaa jo selvinneensä kaikesta, eikä edessä olekaan kuilu, vaan tasainen maa (toivottavasti) :).

Viikonloppuna en tehny arkiaskareita kummempaa, kaupassakäynti oli varmaan se suurin saavutus molempina päivinä, mutta siinähän sitä olikin jo... Tuntuu kuitenki siltä, että akut on latautunu aivan toiseen malliin, ku ketään ei pitkästä aikaa ollu vkonloppukylässäkään jne... Ei tarvinnu väsätä ruokia eikä mitään (muuta kuin ne tavanomaiset siis). Migreeniä meinaa pukata, kun on niin kauhee nälkä koko ajan, mutta kyllä tämä tästä...

Viime yönä tuli taas nukuttua sellaset 3 h, jos nyt ihan niinkään PALJOA! Miten ihmeessä ei nukuta??? Palelee ainaki ja on nälkä ja ajatuksetki alkaa kiertää taas kehää yön hiljaisina tunteina. Ahdistaa ihmiset, jotka on kateellisia ja/tai yrittävät aiheuttaa lisäharmia (tai pelaavat toisaalla omaan pussiin- tai ainakin niin luulevat, mutta kun totuus tuleekin ilmi, niin haittaahaan siitä onkin loppujen lopuks- eli kierät ihmiset sucks!) ja urkkivat asioita, mitkä ei niille kuulu. Mutta näitähän aina on, eikä niihin tartte olla yhteyksissä. Eikä kai ne nyt muutoin vaivaakaan, mutta nyt tietty pyörähti mielessä, ku ei pää toimi muutenkaan. Sairasta. Siis tollanen käytös. Ja miks? Mitä sillä saavuttaa? No, ei oo toisaalta mun murhe, vaikka sellasia tiedänki olevan.

Tuli mieleen yöllä sellasetki jutut, että jos laittelis sängyn täyteen jotain kuumakalleja, ni tarkenis nukkua... Ja sellanen, että jos multa kysyttäs nyt, että mitä haluun leivän päälle, ni en osais yhtään päättää. En ees tietäs mitä leipää ottasin. Ettei tässä tilassa kyllä mitään elämää suurempia päätöksiä vois kyl tehdä, heh... Ja sitäki mietin, että tässä vaiheessa voi joillaki olla havaittavissa korostuneesti vissiin ne luonteen heikkoudet. Joo eli ei mitään järkevää mietettä oo päässä, muttei kai se mikään ihme ookaan, kun aivot käyttää vain hiilareita energianlähteenä, eikä sitä nyt vaan ole tarpeeks käytössä ja alkaa olla varastotki ihan tyhjää täynnä. Piti ostaa tankkaukseen suklaata, ni en osannu päättää. Ni ostin sitte viittä erilaista. Tuleehan ne nyt varmaan joskus jossain vaiheessa syötyä (?aijaa...?).

On muuten jännä ilmiö seki, että toi iho muuttuu yleensä jossain vaiheessa. Sellaseks paperimiseks. Niinku ois jotain silkkipaperia. Oheneeki ihan. Ja ei tunnu sellaselta normaalilta. Yleensä toi rasva on pakkautunu sillee tiiviisti nahkan alle, ni nyt on sellanen pehmonen vaan. Pehmonainen. Että näin.

Seurantakuvatkin tosin jäi vkonloppuna ottamatta- ja nyt oon jo niin vesistyny, ettei kunnosta mitään saa selvää... Mutta katsotaan, katsotaan...

Huomenna alakropan hieronta (etureidet kyl ainakin vielä treeniarat) ja torstaina yläkroppa. On syytäki. Edelleenkään ei pää käänny- yläselän ja niskan välissä on kunnon lukkotilanne... Jos sen nyt sais huomenna sitte rykästyä auki ennen koipia......

Viikon viimenen rykäsy ja muuta

2010-08-27T17:49:00.010+03:00

Nooh, kauan peljätty ja etukäten panikoitu jalkatreeni. Luulis, että koivet ois pahiten tukossa ja voimattomat, muttei ne ollukaa. Ainut lihasryhmä, jolla pysty vetää samat setit ku viimeks. Joko en oo tehny sitte mitään viimeseen asti- sarjoja tätä ennen tai sitte niissä vaan pysyy voima ja lihas paremmin kuin muilla lihaksiks nimetyillä könteillä mun kropassa. No, oli positiivinen ylläri, vaikka muuten onki aikastalailla veto pois...

Ens viikko sitte näyttääki sen, näkyykö meikäläistä lavalla... Nimittäin oon päättäny, etten areenoille astu, ellen oo paremmassa kunnossa jo karsinnoissa kuin aiemmin kisoissa. Niin se vaan on ja sillä selvä. Nyt on asiat sillä lailla, että peilistä en osaa ja pysty kattomaan enää ite yhtään mitään. Jospa huomenna ottas aamulla kuvia ja vertais sitte niitä vaikka v. 2007 otettuihin. 2006 vuosi on ollu kunnon puolesta paras tähän mennessä, mutta voi olla, ettei sitä ennen oo otettu kuvia edes. Juu ei ole- kisapäivästä kylläki ystävähuoltajarakasHanna-Mari otteli, mutta se onki aina eri asia, kun on nesteet pois ja värit päällä. Mutta kiloissa ainakin on myös ollu vähiten sillon- ja siihen ois vielä kilo-kaks miinus tietysti nesteet. Hmmmmmmm... kauheeta spekuolointia. Ja 2007 on ollu toisiks paras kunnon puolesta, ja siihen on puolisen kiloa. Eli jos puntariin vahtaa, niin kilo-kaks pois tästä. Ei perkules, on muutes tekemistä, nimittäin tässä nyt on joka ikinen grammaki niin tiukassa, että joutuu tekeen töitä aivan hulluna sen eteen, että ne vikat sieltä tirisee pois.

Ja ku toitotetaan, että älä kato puntariin, että peiliin katsele ja se kertoo enemmän, ni nyt vaan on sitte niin, etten sieltä peilistä osaa kattoa mitään. Ailahtelee koko ajan, samanki päivän aikaan se, mitä sieltä näkee: välillä ok ja välillä ihan anuksesta ja sitä rataa. TÄSSÄ KOHTAA OIS VALMENTAJA TOSI ARVOKAS!!! Sellanen realistinen silmä, joka sua ja sun kehitystä ois seurannu ja osais sanoa missä mennään... Huoh sentäs!

Ja tässä hyvään aikaan toki on tytöllä synttäritkin viikon päästä: on energiat "aikalailla" kortilla, eikä millään jaksas leipoo, mutta leivottava on enivei... Ja siinähän vaatii taas sisua, että saa oltua syömättä kaikkia ihania herkkuja... Pitää ootella vaan sitä omaa namipäivää :)... kisaa... Sillonhan jo karsinnoissa voipi kuitenkin jotain hyväskää syödä- ja oletettavasti loppupäivän voi ottaa syömisten kanssa rennommin ja palkita itsensä siitä, että sinne lavalle asti selvisi. Noooooo, mutta synttäreihin... Ei ihan riitä se, että pitää kärvistellä ilman syömisiä, vaan joutuu vielä kuunnella niitä kauhisteluja, jotka on aina samanlaisia:
"onko tuossa mitään järkee?",
"kyllä sää näytätä rumalta",
"hyi kauheeta minkä näkönen oot",
"ihan saa järkyttyä tuosta miltä näytät",
"ihan oot anorektisen näkönen",
"onkohan sulla joku kuolemansairaus- todennäkösesti",
"miten voit laittaa ittes tuohon kuntoon?",
"kyllä saa olla huolissaan sustaki",
"kannattaako terveyttään noin riskeerata?",
"kyllä sää oot sekasin, ei tuo ihan tervettä oo",
"miten pystyt olla syömättä kaikkee"
yms.

Noi nyt tuli mieleen tuos äkkiseltään lonkalta, mitä oon kuullu. Pitää ihmetellä iteki joskus, että miten sitä kaikesta huolimatta jakselee, heh... Tosin voihan tää sivullisen silmillä vaikuttaa aikalailla hullulta hommalta...?

Sitäki välillä miettiny, että kyllähän tää kaikille on rankkaa tämä kisailu ja valmistautuminen, mutta vois joillain tavoilla kyllä olla helpompaakin toisaalta... Ainakin voisin kuvitella, että ois ehkä jollain tavalla iisimpää, jos:

a) ois joku auttaja- esim. mies (joka siis edes tuon selkäpuolen hoitelis: kuoris ihon, ajelis karvat ja maalailis)- tai sitte vaihtoehtosesti oisin niin rikas, että sais nuo hommat nakittaa jollekin ammattilaiselle
b) ois joku, jonka kanssa sais jakaa vastuun lapsista, ettei kaikki arkihommat ois tässä vaiheessa yksin mun vastuulla ja pyöritettävänä (vaikka muutoin se onkin ihan mun heiniä, mutta nyt ois apu tarpeen edes täksi ajaksi)- tai sitte vaihtoehtosesti ois tukiverkosto, joka auttas tässä arkirumbassa
c) ja kyllähän varmaan lapsettomilla on helpompaa keskittyä kisaamiseen ja siihen valmistautumiseen, mutta sitte taas se paluu kisanjälkeiseen elämään näyttää joillekin olevan aikalailla rankkaa ja tulee niitä kisanjälkeisiä depressioita sun muita helpommin. Lapset kuitenki pitää arjessa kiinni ja elämää yllä ja muistuttaa koko ajan siitä, että elämää on kisojen ulkopuolella ja niiden jälkeenkin <3 eli ilman ei hyvä ois kuitenkaan- mun ainakaan... Ja ois se elämä niin kuivaa ilma lapsia, että ikinä en vaihtas niitä elämäni parhaimpia asioita mihinkään!!
d) ois vain ja ainoastaan töissä tai koulussa, eikä repis itteään molempiin vuoronperään ja yhtä aikaa yrittäen saada ajan riittämään kaikkeen... Mutta nyt on elämäntilanne se, että molempia on tehtävä
e) ois joku, jonka kanssa miettiä näitä ja joka jaksas kuunnella, jos on väsy ja jopa tsemppais... Tosin onhan mulla tää blogi minne avaudun, kun en muuten voi... Että tänne kaatuukin näköjään sitte kaikki, vaikkei tarttiskaan. Tosin ei kyllä ikinä oo ketään sellasta ollu, että osaisko sitä sitte niin kertookaan tai olla ja pyytääkään apua tai kuuntelemista... Oma ressinsä pian menis siihenki, että yrittäs opetella, heh. Enkä mä varmaan sitte ees kehtaiskaan loppujen lopuks... Päiväkirja vaan suhisee entiseen mallin siispä...

Että kai sitä helpommallaki vois päästä...? Kun nyt sais ton kohdan d) kuntoon, ni muiden kanssa nyt vielä ois sulavampaa, ajattelis... Tosin vaikka miten aattelee, ni ois kiva tietää, mikä prosentuaalinen osuus on sinkuilla, parisuhteellisilla, yksinhuoltajilla, perheellisillä jne. aktiivisista kisailijoista. Ja kuinka kaikki aikansa saa riittämään ja kuinka ne toimii, asiansa saa järkättyä jne...? Sillon vaan oli helppoo elämä, ku yksin opiskeli tuolla Pohjanmaan perukoilla ja koulupäivän jälkeen singahti salille ja sen jälkeen kavereita tapaamaan tms. Oli se helppoo, mutta nykynen elämä vaan on antosampaa, vaikka toivosinki, että vois jotenki jopa helpottuakin tai joku roti löytyä tähän eloon- kisas tai ei! Tuntuu, että hommat on jotenki vaiheessa ja ilmassa.

Niin, tosin onhan mulla silti elämä hyvin: on ihania ystäviä, auttajia, katto pään päällä, vaatteita ja ruokaaki ainaki toistaiseks, lapset, koulu lopuillaan, tulevaisuus... JNE. paaaaaaljon asioita, mistä saa olla onnellinen! Ettei nyt joku vaan luule, että tarkottasin siis valitusvirtenä...

Vuodenvaihteessahan ne muuttuu kyllä. Niin oon tainnu jo aiemminki uhota. En itekään tiedä miten, mutta koko vuoden oon tienny, että sillon tulee suunta elämälle ja alkaa näkyä sitä kuuluisaa valoa :). Jotkut asiat kun vaan tietää ja ne aina menee sit juurikin niin. Eli ehkä mä saan tohon liesituulettimeen sitte vihdoinkin lampun ;)? Kuuluukohan se muuten mulle vai talonmiehelle...??

Valosta puheenollen kuulin aamulla Marco Bjurströmin haastiksen. Siinä siis ei ole mies mun makuun romantigue- mielessä, mutta voi tänne Pohjolaan niin tarvitaan pimeyteen ja viileisiin, synkkiin värityksiin tuollasta väriläiskää ja valoisuutta!!!! Ihanakivamies! Dance- ohjelman puitteissa nähdään hänet seuraavan kerran sorvin ääressä kotisohvilta, ja voipi olla ihan katsomisen arvoista viihdettä. Sunnuntainahan se alkaa, että sitten näkee...

Lössötreeniä

2010-08-26T17:43:00.003+03:00

Hauista ja ojentajaa- tietysti pykälää pienemmillä painoilla lukkunottamatta yhtä liikettä... Siispä meinaa hyydyttää. Ja mikä siinä on, ku ei taas saanu yöllä nukuttua? Ei ainakaa auta asiaa! Mutta täytyy kyllä todeta- VALITTAMATTA- että enpä muistanukaa, mikä tää olo olikaan tässä loppuajasta... Ihan hapoilla koko kroppa ja tuntuu, ettei mitään jaksas... Ei fyysisesti sen enmpää ku psyykkisestikään. Mutta tuttu tunne, ettei sen puoleen. Ja ohi menee, kunhan saa levyllisen suklaata naaman eteen- jäätelöstä nyt puhumattakaan! Nii, ja illat palelee niin kovin.

Tired...

2010-08-25T19:50:00.004+03:00

En valita, en- älkää luulko ;). Mutta oon ihan zombie- sillä erotuksella, että kroppaki on ihan puhki. Piti jo nyt käydä suihkussa, että pääsee ennen kasia nukkumaan. Ihan pimeetä. Ja ois miljoonayks asiaa tekemättä... Ja ei ehdi, ku on veto enemmän ku pois. Pitäs ommella hiukka pukua- liimata vielä koristeita, pitäs lukee tenttiin sekä kattoo mitä kursseja menee, et joko vois ilmottautua, tyhjätä ja täyttää tiskikone, syödä iltapala, purkaa työlaukku ettei eväsrasiat kävele vastaan, kattoo, että läksyt on tehtynä... Mutta ei: lasten nukkumaanmenoaikaan vaan petiin niinku muutki tenavat- great (tosin näyttää 4 minuuttia olevan aikaa kaiken em. tekemisenn...)! Näköjään ruumiillinen työ vaatii muuuten aika rankasti veronsa tässä vaiheessa kisoja edeltävää aikaa... Onneks sentään nykysin nukuttaa- tai ainaki muutamana yönä on ihan tullu nukuttuakin... Tosin aika aikasin tulee herättyä- kuudelta ja sillee- mutta onko mikää ihme, ku näin aikasin nukuksiin vaipuupi...

Ihana unibiisi

Selkätreenin aloittelua

2010-08-24T15:37:00.002+03:00

Puolet vähemmän tein sarjoja- ja kaiken kukkuraks JOUDUIN laittaa kaikkiin pykälää pienemmän vaihteen. Ei vaan nouse ni ei nouse... Tän siitä taas saa joo :/.

Puntarilla en tälle viikkoa ole edes käyny, mutta häntäluu painaa kyl istu missä istu- vaikkois pehmustettuki penkki. Ei tunnu kivalta, mutta onneks ei aina tartte olla näin ruippis... Kovastipaljon on pukuja tullu ommeltua vieläkin vaan, koristeltua ja fiksailtua, soviteltua... Kirjoteltua muistilappusia kisoja varten, ostoslistaa ja aikataulua... Sillä seuraamuksella, että on alkanu jännittämään! Mitä mäki siinä muka jännään??? En tajua, heh.

Kauheesti on muutenki hyppöötä ja tekemistä joka suuntaan... Mutta uskon vakaasti,että vuodenvaihteessa tulee joku mullistus ja alkaa helpottaan... Ihan sellanen olo vaan on, että sillon asiat muuttuu... ja vielä parempaan päin. Selkityy ja rauhottuu. Juu niin se on. Tän syksyn ku jaksaa tässä pykältää ja selviää kaikista koukeroista, ni kylläpähän tämä tästä vielä iloks muuttuu. Jaksaajaksaa...

Oon nyt taas vaihteeks yheltä sun toiselta taholta kuullu kummastelua ja kauhistelua näistä kisahommista, että kuinka mä jaksan, onko mitää järkee ja että ei ymmärrä. No eipä tätä tässä vaiheessa oikeen itekään ymmärrä, mutta kaikista vähiten lajiin perehtymättömät ymmärtää. Oikeestaan vaan lajin harrastajilla on joku käsitys tästä ja ymmärrystä hommaa kohtaan. Mutta nyt ku iteki taas miettii noita ja on väsyksissä- kuten aina ennen h-hetkee, niin on aikas rasittavaa kuulla sitä taivastelua ja sitä ettei ymmärretä. No ei tartte ymmärtää, ei sillä. Mutten haluis kuulla sitä, ettei mua ymmärretä, heh. Näin se vaan on. Ja nyt ku alkaa taas kuulla joka tuutista sitä, että kannattas lopettaa, niin ei se nyt ihan niin mene, että muut sanelee, mitä mun kannattaa tehdä ja mitä ei. Itehän teen mitä parhaaks näen ja päätökset elämäni suhteen. Siis aika turhaa on se marina mulle... Mutta kyllähän sitä päinvastastaki kommentointia joskus kuulee, ettei sen puoleen! Tosin ne onki sitte ollu kaikki enemmän tai vähemmän lajiin perehtyneitä kylläkin...

Eka jumppa sairastelun jäläkeen...

2010-08-22T17:33:00.002+03:00

No olkapääjumppailua... Tiestysti pyörällä (lämmittelynä) paikan päälle ja tietysti samat painot kehiin... Sillä seurauksellä, että niskat jymähti ihan kunnolla yläselän kera. Siinä sitte venyttelin ja tein retraktioo vähä, ni eikö pirskatti menny kaulan etuosan lihakset jumiin ja sattuu oikeen nieleminenki!!! Näin se menee... Tässä muistinki, kuinka tärkeetä on alotella sairastelun jäläkeen varovasti ja lämmitellä huolellisesti etenki näin loppudieetillä oikeen korostetusti...

Voimataso oli laskenu tasoon, mitä se oli noin kuukausi sitten... Katotaan nyt lähteekö kroppa käyntiin sitte ens viikolla ja tasot paranee vai alkaako olla tuskaa pitää yllä tätäkin tasoa. Veikkaan jälkimmäistä, mutta toivossa on hyvä elää...

Pää ollu viikon kipee ainaki paheten viikonlopuks oikeen kunnolla, ni ny noi niskat on niin kipeet, ettei päänsärkyä oikeen ees tunne enää... Huomenna voikin olla sitte ihan toisin... Huhhuh!!!

Hmmm...

2010-08-19T21:02:00.002+03:00

Vieläkin kipeenä, mutta jokseenki tuli yöllä herättyä sellaseen mietteeseen, että NYSSITTE! ja se pätee moneen. En tiiä mikä tuli, mutta sellanen pläjähdti viiden jälkeen päähän ja oli sen verran voimakas tunnelataus, etten enää saanukaa nukuttua... Vaikka nukahdinki siinä yhden maissa about... Ettei ny mitään mahtavia uniaikoja, mutta silti... Helekkari tätä elämää, ni kyllä nyssitte!

Kyrsii ku tää viikko menny ihan harakoille, mutta vielä mitä! Kyllä mä tän viikon kirin vielä kiinni, pirskutarallaa!

Tänään koristelin pukuja- aika terapeuttista kyllä sekin. Saa vaan aatella, että se koriste menee oikeeseen kohtaan ja liimaa tulee sopivasti. Miten ihanaa ja yksinkertasta <3! Semmonen tekee välillä hyvää! Vanhoja pukuja sovittelin, ja ne on jotenki venyny vissiin, ku kaikki oli niin isoja. Ei ne ennen noin löysiä oo kyllä ollu... Sitte vielä kaiken päätteeks sain hahmoteltua itelleni viimeistelyohjeet. Jotain pienä fiksausta ja eroa on aikasempiin systeemeihin- ja näin aateltuna ne vaikuttaa aika järkeviltä ja sopivilta. Jotain sellasta siinä on, mikä mun mielestä on puuttunu tuloksellisesti, mutten oo vaan tohtinu kokeilla ja oon muutenki ollu vähän kysymysmerkkinä... Mutta katotaas josko se toimis vaikka tällee... Jotain pikkumietintöjä siihen ny on vielä tehtävä ja ihmeteltävä, mutta runko on jo onneks selvillä. Kreatiinin kanssa katson lähempänä, kuinka teen- ihan riippuu kunnosta. Vettä tulee juotua vähemän kuin ennen ja hiilaria ehkä saman verran kuin ennenkin, mutta lähteissä on pikkuviilaamista...

Saikkua...

2010-08-18T12:27:00.009+03:00

... pe asti. Ei hyvä, mutta oletettavaa toki. Mulla se astma vissiin hiukka pitkittää näitä paranemisia taas... Tuntuu, että tilanne tuolla rööristössä on ihan samalla jamalla kuin alunperinkin, vaikka aattelis, että alkas jo helpottaan. Eilen oikeestaan vasta paheni, mutta ruokahalut palas, ni ihan jo luulin, että ois alkanu jo paranemaan.

Kovasti on tekemistä ja kiirusta silti. Yhtä jos toista asiaa pitää huolehtia ja ettiä, täyttää ja ilmottaa sekä hakee... Blääh! Ihan tuntuu siltä, että jotain koko ajan unohtuu tai jää epähuomiossa, kun on niin monta asiaa muistettavana...

Mutta jospa nyt pienen tovin rääpystelin tänne kuitenkin aiheesta nimeltä LÖÖÖV <3.

Välillä nimittäin moneltaki kantilta tulee asiaa ajateltua, mutta nyt lähiaikoina parilta kantilta... Nimittäin onhan helppo rakastaa jotakin mitä ei oikeasti ole olemassa. Joku kuva tai kuvio, jonka itselleen on luonut jostain asiasta tai henkilöstä. Haasteellisempaa, mutta toki todellisempaa onki rakastaa jotakin oikeasti olemassaolevaa, jonka näkee tai kokee täysin sellaisena kuin se on (=hyväskyen). Se sitte onki taas oma aiheensa se, millä joku erottaa todellisuuden kuvitelmista- toiselle se on helpompaa kun taas toiselle se voi olla jopa mahdotonta.

Kiven kun voi kokea kivenä ja ihailla sitä sellaisenaan, mutta voihan sen kuvitella myös pumpulipalloksi ja oppia pitämään sen pehmeydestä- vaatii toki hyvää mielikuvitusta, mutta sitähän kaikilla on ;)! Toinen juttu onkin sitten se, kuinka sen kuven saa pysymään pumpulina, ja mitä tapahtuukaan sitten, kun sen särmät alkavatkin väkisin tulla esiin, ja illuusio särkyä...? Niinpä.

Jollakin voi olla harhakuvitelmaa jostakin henkilöstä, toisella voi olla jopa vallitsevasta suhteesta jne. Itsellä ehkä on ollut liiankin syvään juurtunut sellainen satumainen maisema, jossa prinssi ja prinsessa ratsastaa auringonlaskuun... ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka. No, oonpa miettiny sitäkin, että mitä jospa oisin parisuhteissani joskus jo aiemmin voinut myöntää sen tosiasian, että tämä henkilö ei ole se, jonka kanssa voi elämänsä jakaa oikeasti (sellainenhan jokaiselle on, onhan juu ononon- siitä kuvitelmastahan en päästä irti, heh ;))? Olisiko sillon kenties jo jäänyt jotakin näitä väkivaltatilanteita tapahtumatta? Jos oonkin niin yrittäny pitää tuosta kuvitelmastani kiinni, että on oikeasti pakko ollut tapahtua jotakin noin radikaalia, ravistavaa ja ikävää, että vihdoin tajuan (ja hyvässä lykyssä se toinenkin ymmärtäisi), että tämä suhde on tullut päätökseensä? Kaikella kun on kuitenkin tarkoituksensa- ja jos ei vain ajoissa ole tajunnut, että se suhde on jo tehtävänsä täyttänyt...? Ns. Ikuiseen Rakkauteen kyllä uskon vieläkin (mitä aika moni on ihmetellyt, että kuinka kaiken jälkeen edes voi enää uskoa... Mutta uskon, uskon). Mitä se sitten kenellekin merkitsee, on asia erikseen...

Toisaalta sitte taas jos ynnää kaikki nämä mun vastoinkäymiset, mitä on ollut ja on tälläkin hetkellä eri elämän alueissa ja katsoo, että minkä tunteen ne mussa herättää... Niin se on pelko. Jokaisessa on lopputulemana pelko. Eli vois ajatella, että tällänen tunnetila toistuu, jotta osaan päästää siitä irti. Kun kaikesta kuitenkin selviää ja jokaisessa ikävässäkin asiassa on siunaus, jota ei heti sillä hetkellä vaan näe. Eikä toki tarviikaan nähdä. Enkä nyt tarkoita, että väkivaltaa tmv. hyväksyisin millään tasolla maailmassa, mutta tämä on vain näkökulma asiaan- eräs tapa ajatella ja eräs näkökulma monen muun joukossa. Eikä niistä yksikään yksistään ole oikeassa eikä mikään tyhjentävä asianhaara. Mutta jos pelko onkin se asia, josta juurikin minun on päästävä eroon, niin olen siksi vetänyt itseeni tälläisiä tapahtumia, että asian oppisin ja ymmärtäisin, voisin työstää ja päästää irti...

Tuossa valossa siis vois kiittää siitä, että ne henkilöt/asiat/tilanteet, jotka ovat tuon tunteen aiheuttaneet, ovat ainakin yrittäneet saada minut kehittymään sillä tasolla. Ja kun rakkaudesta puhutaan, niin tässä onkin se vaikein kohta: kuinka voi hyväksyä tapahtumat/ihmisen ja rakastaa (tietyllä tasolla) henkilöä, joka on satuttanut sinua sydänjuuria myöten? Ja ajatella, että tällä on ollut tärkeä tehtävä elämässä- ja kiittää siitä? Että eikös tunnukin tyhmältä kiittää henkilöä siitä, että se nakkeli turpaan? On kyllä, mutta kuten sanoin, näkökulma, eräs niistä, tämäkin voisi olla... Ehkä se sitten on sitä puhdasta rakkautta, joka hyväksyy kaiken sellaisena kuin ne/he on/ovat, eikä ainakaan tuomitse? Teot voi olla toki vääriäkin, mutta on niidenkin takana inhimillisiä ihmisiä- joista osa ei oikeasti tiedä, mitä ovat tehneet... Tätäkö meinaa se, että vihamiehiäkin tulisi rakastaa? Voihan olla, että siinäkin lauseessa on se syvällisempi tarkoitus, ja se olisi tämänkaltainen...

Kyllähän oikeasta rakkaudesta muutenkin sanotaan, että sen tietää ja tunnistaa siitä, että toinen rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet (olemuksineen, tekoineen, olomuotoineen, mielipiteineen jne...). Tämä ei ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa- tai on kyllä, kun ottaa sen asenteen- kaikin tavoin- ja ymmärtää tämän syvällisesti sekä omaksuu moisen ajattelutavan. Vai voiko sellaista rakkautta ollakaan? Ehdollinen rakkaushan on sellaista, jossa rakastaa toista vain, mikäli hän käyttäytyy tavalla, joka omasta mielestä on hyväksyttävää tms. Pyyteetön rakkaus taas osaa rakastaa huolimatta käytöksestä, ulkoisesta olemuksesta, uskomuksista jne. jne... Eikös pyyteettömään rakkauteen tulisi juuri pyrkiä? Mutta tässä kohdin voikin muistuttaa, että se ei tarkoita sitä, että suostuisi olemaan kynnysmattona, kestäisi ihan kaiken, että antaisi itseään kohdella huonosti tms. - ja vain jatkaisi esim. suhdetta/tilannetta, eikä osaisi irtautua. Rakkautta on myös päästää irti silloin kun on sen aika. Hiven ero on siinä, ettei ole siis kyse esim. riippuvuudesta tai alussa mainitsemastani illuusiosta/pakkomielteestä rakkauden sijaan.

Tässä kuitenkin, kuten aiemmassakin postauksessa ilmaisin, niin vaikka olen kiitollinen jokaisesta menneestä suhteesta, olen kiitollinen myös sen päättymisestä, koska muutoin en olisi eteenpäin päässyt, eikä tuleva voisi olla sellainen kuin se on/tulee olemaan. Hyvä, että näillä eväillä saan jatkaa eteenpäin ja toivon tottakai, että jotakin hyvää tai tärkeää on jäänyt elämään myös niiden ihmisten elämään, jotka aikaansa ovat kanssani viettäneet muinoin, että ovat oppineet jotakin, kehittyneet.

Sellainen viisaan lause tähän loppuun, että jos kokee olevansa parempi kuin muut, niin voi muistuttaa itselleen, että kukaan ei ole henkisten lakien yläpuolella. Ei auta teeskenellä, että on uhri eikä luo omaa maailmaansa. Voi siis lopettaa toisten syyttelyn ja ehkäpä näin voisikin nähdä kauneuden totuudessa...?

This is life

2010-08-17T15:22:00.004+03:00

Niin se on, että one thing behind, another thing ahead...

Mitäs muutakaan näin mahtavan apeeseen sairaspäivään vois kuulua kuin elämänmuutostilanne...?!? Näin se elämä menee, nyt se on käsillä ja tapahtunut. Yks asia jääpi taakse, niin toinen on edessä. Vaikka harmittaa ja etenki huolettaa toi syksyn pärjääminen, niin sillä lailla se silti on, että kun yks ovi sulkeutuu takana, niin se on aina jonkin sortin mahdollisuus johonkin uuteen. Siitä huolimatta en voi sanoo, että syksyä helpolla pääsis ja huolettaa kuin pärjäileepi...

Mutta tiedän silti sisimmässäni sen, että tässä on mun mahdollisuuteni- siihen vaan menee vielä jonkin aikaa ennenkuin se käy toteen konkreettisesti... Vuosi ehkä? Se vaan on aavistus, eihän sitä ikinä tiiä...

Mutta aika monta narua on mulla nyt tässä käsissä, mistä pitäs pidellä ja pitää ne hengissä ja käsissä ja kontrollissa ja saada tehtyä ja ja ja ja...

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, heh ;D! Pakko heittää ironiaa väliin, vaikkei paljo naurattaskaa...

oijavoi

2010-08-17T09:41:00.003+03:00

No samaa kurkkukipua edelleenkin, eikä piiruakaa helpottamaan päin... Nyt vaan sentäs alkaa nuhaa olemaan. Tänään olin kuitenkin niin fiksu, että kuskasin kaikki autolla, enkä polkupyörällä, niin päästiin sentään eteenkinpäin, vaikka mahaan tuli taas sellasia kramppeja, että tuntu jo melekein siltä, että silimissä mustenoooooo... Mutta kukaan ei myöhästyny, ku ei tarttenu pysähdellä tuollasen takia sentään!

Tahtoo terveeks!

Ilmeisesti K&F- lehdessä on taas jotain kuohuttavaa, koska sain jo yöllä jälleen häirikköpuheluita. Onneks noi luurit saa äänettömälle, niin ei mulla mitään havaintoo asiasta ole ollu kuitenkaan...

Äh ja mitä enemmän noita oikeushommia miettii, sitä enemmän ne tuntuu vievän elämäniloa ja elämvoimaa pois... Ja jos ihmiset ei ois sellasia valehtelijoita, kieriä ja pinnallisia, ja oikeudentaju ois kohdillaan, niin eihän tollasia edes tarttis. Ja sitte ku tuomion saa, ni siihenkää ne ei tyydy, vaan pitä vielä periaatesyistäki alkaa vänkäämään vastaan sen takia, että kuvitellaan olemattomia omasta suuruudesta ja virheettömyydestä. Että sekin auttas niitä kehittymään ja kasvamaan ihmisenä, kun edes tuota kautta myöntäis tehneensä väärin ja virheen- ja jopa oppis siitä. Mutta ei... Justiin tuon tyyppiset ihmiset tuntuu uppoovan entistä pahemmin sinne oman illuusion ja kuvitelman taakse omasta kaikkivoipaisuudestaan. Se vaihe lapsuudesta on jääny päälle, eikä polkasua uuteen uljaaseen aikuisuuteen muuten saada edes oikeusteitse. Aika valitettavaa.

Onkohan koskaan tulevaisuudessa mahdollista, että ne paranis? Voiko sellaseen olla parannuskeinoa edes? Ennaltaehkäsevää työtä voi toki tehdä kaikin keinoin, koska lapsuuden vääristymillä on omalta osaltaan tekemistä sen kanssa, ettei se empatiakyky ja oikeudenmukaisuus ym. pääse kehittymään sekä kuvitelma omasta kaikkivoipaisuudesta hiipumaan... Mutta sitte taas mitä enemän ko. häiriön omaavia on, sitä suuremmassa vaarassa on myös lapset, koska elävät siinä häiriintyneessä maailmankuvassa ja saavat vaikutteita tästä. On toki ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsistaan suhteellisen tasapainoisia, vaikka toinen puolisoista on ollutkin tuollaisten ongelmien uhrina (koska uhrejahan he ovat itsekin). Mutta vaativa tehtävähän se on, olettaisin. Kun ois se taikasauva, millä vois taikoa kaiken maailmassa paremmaksi! Onhan täällä toki paljon pahuutta muutenkin; nälänhätää, sotaa jne., että onhan ne asiat osattava suhteuttaa, mutta siitä huolimatta mun mielestä toi narsistisuus alkaa olla enemmän ja enemmän yhteiskunnallinen ongelma kuin kenenkään henkilökohtainen tai perheen sisäinen asia.

On se tua...

2010-08-16T18:46:00.003+03:00

Se on muutens sellanen homma, että ne ketkä valehtelee, luulee toisten valehtelevan. Ihan ku ne ketkä pettääki, ni kuvittelee toisen pettävän. Aika härskiä. Perjantaina taas mittaillaan eräiden kykyä moiseen suoritukseen ja sitte saan taas ihmettelemisen aihetta, miks ihminen haluaa kiertää vastuuta ja olla ku ei mitään... Siihen pitää pyrkiä ja pyrin tulevaisuudessa vielä, että ite ihan yksin elätän lapset ja maksan ihan kaiken vielä jonain päivänä - sitte ku vaan on varaa, ni ei tartte kenenkää toisen osapuolen vaan vahingossakaan tuhlata rahojaan omiin lapsiinsa. Pitäkööt kalliit ja arvokkaat penninsä, mitkä on sille tärkeempiä kuin lapset ja mikään muu tässä maailmassa! Vielä mä jonain päivänä oon siinä tilanteessa, ettei lapset sen osallistumista omaan elämäänsä tarvi enää! NÄIN ON! Nyt en vielä siihen kykene, mutta heti ku kykenen, ni ilimotan kyllä ite asianomaiselle henkilökohtasesti, että saa lakata ottamasta vastuuta ja varmaan laitan lehteenki ilimotuksen, ni ei ainakaa tuu epäselvyyksiä, hah! Niin kyrsii jo nyt ku ei pysty tällä hetkellä kaikkee ite elättämään, ni joutuu vielä lähtee puolustaan lapsia tuonne oikeuteen... Tosin mitäpä niiden lasten eteen ei tekis, ei sen puoleen...? Mutta kyllä tästä vielä noustaan...

Nii ja tietysti kaiken tän ressin ja kaiken keskellä hankin itelleni flunssan ja jonkinasteisen mahataudinki vai onko ne lie samaa pöpöö kaikki?? Mahakramppeja tuli aamulla niin, että jalat meni veltoks ja kylmä hiki nousi otsalle ja sylkyä pukkas suuhu... Sillä seurauksella, että yks jos toinen joutu mun takia myöhästymään... Ja kurkku on niin kipee, että vihloo toi hengittäminenkin. Kuumetta en oo mitannu, mutta ehkä illalla varmuuden vuoks senkin katson... Jospa ens yönä pitäs ikkunan ja parvekkeen oven kuitenki kiinni varmuuden vuoks? Ja niin toivon, että tää menee tällä vitamiinipläjäytyksillä ja levolla ohi nyt jo hyyyvin pian, että sais ottaa kiinni loppuviikosta sen, mitä nyt alkuviikosta jäi tekemättä... Ruoka ei maita ei sitte ei pätkääkään ja lämmin safka ihan öllöttää jo ajatuksenakin plus vielä se, että nieleminen ei oikeen suju... Mene pois tauti, mene pois.......

Ja niinhän se menee, uskoo ken tahtoo, että vaikka mitä elämässä tulee, niin Elämä voittaa! JA KAIKESTA SELVIÄÄ. AINA. Niin uskomatonta ku se onki ja vaikka välillä meinais ote lipsua ja luulee, että ei mitään toivoo, niin kyllä sitä vaan aina on... Katotaan vaan, niin selviän tästäki viikosta ja loppuvuodesta (mikä niinikään "hiukka" meinaa ressata kyllä...). Ja kun sais jonku muistutuksen tasan vuoden päähän, että vois sillon verrata ja kertoo, että miten oli nyt synkkä tilanne, ni kuinka se sitte vähiinsä alko onni kääntymään ja tilanne on sillon jo aivan toinen ja kaikki kääntyki parhain päin. Ja se muuten on, elämä sillon toisin. Unelmat elää. Ihan ku Elviski, heh ;)!!!

Mun on pitäny pari sanaa laittaa tänne rakkaudestakin, mutta maybe some day... Se vaan , kun on niin kummia ja vaikeita suhteita ollu, niin siitä huolimatta jokaisesta on oppinu arvokkaita asioita ja jotain on jääny elämäänkin. Että vaikka on sellasta tapahtunu, mitä ei periaatteessa ois saanu, niin kyllä kaikesta voi ottaa opiksi siitä huolimatta. Tavallaan kuitenki voi olla kiitollinen siitä, että on vaikeakin parisuhde ollu, mutta yhtä kiitollinen olen siitäkin, että ne on tullu päätökseen, eikä enää tartte siinä elää. Nää on vaan niitä asioita, joista ois kiva kirjottaa sen takia, että on ihmisiä, joita ne asiat koskettaa, jotka saa voimaa ja helpotusta, mutta sitte taas kautta rantain oon saanu tietää ja osin päätellykin, että on henkilöitä, joiden ei tulis näitä lukea, koska niiden pitäs päästä elämässään eteenpäin, eikä kellua pakkomielteensä vankina, koska ymmärtävät herkästi nää jutut väärin- pahimmassa tapauksessa luulevat mun kirjottavan niille tai niitä varten. Ja siitä on ainakin tähän asti koitunu mulle harmia ja vaikeuksia, valitettavasti... (Nii-in, tähän mun ystävät toteis, että ihan ku mulla ei niitä jo ois ilmanki ihan tarpeeks ja niiden mielestä liikaakin...)

Fotox + dietix

2010-08-14T11:24:00.003+03:00

Oltiinhan siinä Timo Laaksosen kanssa kuvailemassa maisemaa ja maalaamista tuolla maaseudun rauhassa... Oli kiva sessio ja varmaan tässä lisääkin kuvia on tulossa pikkuhiljaa... Sää oli kyllä suosiollinen eli ilta-aurinko paisteli, eikä onneksi satanut. Sehän jännitysmomentti siinä päivän aikaan olikin, että jos alkaaki tuleen vettä, ni sitte hommat siirtyy...

Teemaks valittiin minun toinen harrastus (mille ei valitettavasti enää meinaa olla aikaa niin usein kuin toivoisi) eli taulujen maalaaminen. Tokihan mä piirtelenkin- ja se onkin niin nopsaa hommaa, että tulee tehtyä tuon tuostakin ja milloin mihinkin. Näin, jotta ei taidot ruostuisi... ;).

Dieettiasioihin... Kroppa on mennyt tukkoon ja aineenvaihdunta jumissa. Koko loppuviikonhan mulla on ollu se väsymys, ja se on ollu jokseenkin erilaista kuin se unettomuusväsymys, mikä kyllä varmasti on ollu osasyynä tähän kropan toimimattomuuteenkin... Ei ole enää ollut nälkä, eikä puurookaan tee mieli, vaikka tähän asti jo illalla olen odottanut, että milloin saan syödä aamupuurot, kun tekee niin mieli... Ni tänäkin aamuna oli sellanen, ettei yhtään tehny mieli, eikä nhälkä tullu, vaikka ihan tunnin verran sitä siinä odottelin... No, päätin sitte siltä istumalta, että pidän tän dieetin ekan hiilarimättöpäivän sitte tänään ja toivon, että käy kuten yleensä: kroppa palaa ruotuunsa ja alkaa taas homma etenemään... Aikalailla vaan viime tippaan tää tuli, mutta se on toi maaginen kilomäärä, joka alkaa olla sitkeessä putoamisen suhteen näköjään joka ikinen vuosi. Nyt se kyllä on pudonnutkin, mutta palaillut samaan takasin.

No tän kikan kokeilen nyt eka, mutta joka tapauksessa ens viikolla 1-2 lenkkiä lisää ja kaloreiden pudotusta tiedossa. Juu, jatkan syömistä, vaikkei yhtään tekis ees mieli. Ja se jos mikä on ihme. Tavallisestihan oikeen odottaa näitä päiviä ja syö hyvällä ruokahalulla ja innolla... ja nyt en edes odottanut, eikä tee mieli ja sillee... Tosiaan toivon, että tämä tepsii!!!!

Hyytyä ei saa...

2010-08-13T10:11:00.002+03:00

Ny meinaa kyllä hyytyä silti... Tais alkaa se taistelu loppumetreistä...

Tässä!:

Suru radiossa soittaa kitisevin kielin,
Minä mielin ankein vaihteita vaihdan.
Minä hoputan elämää raiteilleen,
Kiroan kuin mies, sanon:
Saatanan kone, älä hyydy, älä hyydy nyt.

Minuun on osunut elämän luoti.
Olen syntynyt vasten tahtoain.
Sain sielukseni vain käytetyn auton ja kiireen pois.
Sinä saatanan kone, älä hyydy, älä hyydy nyt.

Olin polttanut miljoona sätkää synkkää,
Kitkerää kipinää maantiellä lyönyt.
Olen syönyt sen, minkä ansaitsen.
Olet kalleimpani, sinä saatanan kone, älä hyydy

Rintatreenii ja muuta löpinää

2010-08-12T14:36:00.002+03:00

No penkkiä ja taljaa sekä pulloveria... penkki kyllä kulki, mutta taljassa meinas olla hiukan tihkeetä... Sen takii teinki pulloveria sitte 2x2 toistoo enemmän, heh. Ihan ku kostoks ;).

Ens viikolla pitäs vissiin jättää kreatiini pois... Saas nähdä, kuinka vaikuttaa jaksamiseen. Vaikuttaahan se. Mä kun en syö lihaakaan ollenkaan, niin sen tietää, että se kreatiini ja sen poistuminen todennäkösesti vaikuttaa asiaan...

Kaloreita on sen verran reippaasti, että jossei tällä viikolla ole paino tippunu tarpeeks, niin niitäki vissiin on sitte laskettava. Mikä sitte on tarpeeks, heh? Mullehan ei riitä mikään ;)- no ei vaineskaan. Täytyy kattoa sitte víikonloppuna asiaa. Kyllä mulla joku visio asiasta on- ja itsekin sen verran jyvällä oon, että on vielä paljon tehtävää ja toisekseen vielä kaiken kukkuraks tuli mieleeni, että mitään systemaattista kalorivaihteluakaan en ole vielä tehnyt, enkä intervallejakaan. Ei sen puoleen, eihän niitä tarttekaan, jossei tosiaan ole tarvetta... Ettei siis sillä, että kaikkee on nyt pakko vaan tehdä muodon vuoks, mutta sillä, että on tässä nyt vielä kaikenmoista kikkaa, mitä voi tehdä, jos ei homma etene... Mulla on kaloritki ollu koko ajan melkein samoissa sen jälkeen kun niitä ihan alussa pudotettiin sen yhden kerran...

Tenät

2010-08-11T20:42:00.002+03:00

No eilen sitte teki väsymys tenät ja nukahin kesken kaiken, enkä näin ollen päässy ees salille. No olin kyl nii väsy, ettei sinne ois ollu mitää järkee lähteekään rimpuilemaan...

Tänään sitte senki eestä. Top Shapella kävin, ja teinki nyt ylätaljan eka ja useemman sarjan oikeen, lapiokahvalla... Oli alatalja varattu, ni aattelin tehdä käänteisen treenin sitte- hyvä niinki, ni tulee vaihtelua. Sit alataljaa yläviistosta ja päälle parit soudut käsipainoilla sekä narun kanssa kikkailua. Voimat on vieläki pysyny suht hyvänä, jee:)! Vai pitäskö tässä ny huolestua sitteki...??

Viime yönä nukuinki oikeen :o! Joka syksyhän, ku ilmat (yöt) viilenee ja alkaa olla hämystä, tulee sellanen olo, että unettaa... Sitä kestää jonku aikaa, jos kestää, heh. Semmottis ihme raukee olo. Saas nyt nähdä sitte miten tän dieetin kanssa se olo käyttäytyy tänä vuonna- kestääkö vai valvottaako sitteki. Nyt ainaki väsyttää, ei sen puoleen... Mutta sehän ei tähänkää mennessä oo yöunia taannu.

Ja taas alkoi uusi viikko

2010-08-10T17:45:00.004+03:00

No tälläkin erää se olkapäätreenillä aloiteltiin... Perä kuihtuu, mutta voimat säilyy/lisääntyy onneks- näin se on nähtävä. Yhden toiston tein (=sain tehtyä) pystäreitä jostain syystä vähemmän kuin viimeks, ni korvasin sitte yhet viparit kiloo isommilla painoilla vikassa sarjassa... Että ihan hyvä kokonaissumma kuiteskiiii...

Vitutuskäyrä oli kylä eilen niinku niin huipussaan ja koholla, että olin ihan räjähtää. Selvis taas niin päin pärstää erään henkilön valheita, kieroiluja ja itsekkyyttä vastapainona mun omalle sinisilmäisyydelle ja luottamukselle. Ei sitä vaan järjellä pysty käsittään, miten joku voi aatella pelkästään itteensä ja valehella maat ja mannut sen takia, että saa jatkaa samaa vastuutonta rataa. Samahan se, vaikka ois vastuu toisista, kunhan sitä ei tartte vaan kantaa. Mutta taitaakin olla niin, että ne valehtelevat onki justiinsa niitä, jotka on vastuuttomia ja osaltaan tuolla tavalla kiertävät sitä vastuun jakamista/vastaanottamista...? Nyt en kyllä anna tuon käyrän enää kohota, ku ihanan kiva ilta kuitenki sai sen käyrän laantumaan ja ihan jopa käänty onnentunteen puolelle :). Joskus niinkin.

Koipitreeniä

2010-08-08T09:37:00.005+03:00

Johan oliki koipitreeni! Joka laitteen jälkeen oli sellanen olo, että polvet notkahtaa... Tein hackia (kun sellanen vihdoin salilta löytyy!), etureisiä ja takareisiä ja vatsaa. Eka kertaa tuli kuitenki sellasia kovia kramppeja vatsalihaksiin, että oikeesti jouduin treenit jättään niiden osalta hiukka kesken. En muista onko koskaan tullu noin kovia ja pitkiä kramppeja kylläkään. Jaloissaki oli kyl vuoronperään molemmissa jalkapohjissa krampitusta, joten kai tässä on alettava vetämään suolaa entistäkin enemmän veden ohella ja iltasin vielä magnesiumia... Katsottava auttaako se. Luulen kyl, että melatoniinikuurilla on jotain osuutta ehkä asiaan, tiedä tuota...?

Ei tarttenu tinkiä mistään treenipainoista- jihaa! On se ihmeellistä :). Tosin täytyy kyllä sanoa, että tällä dieetillä en oo tehny yhen ainuttakaa aamulenkkiä millään tyhjällä mahalla (mikä mun mielestä ei oo koskaan oieen mulle sopinukaan, ku aina tuntuu olevan niin tukkonen, juminen ja väsyny olo koko loppupäivän sen jälkeen- tosin tottakai oon aatellu, että se kuuluu asiaan- ja kuuluuki toki varmaan jollain tapaa). Ja se auttaa jaksamaan kyl, ettei tartte kehoo raahata nälissään missään het aamusta... Toisekseen mulla on aerobisia ollu vaan 4 kertaa viikossa eikä yhtään treenin jälkeisiä aerobisia eli hyvin tässä on vielä varaa kiristää hommaa, jos alkaa paino jumittamaan. Ei oo vielä sekää jämähtäny- mikä yleensä on ollu aika tyypillistä jossain vaiheessa. Tosin nyt on enää niin vähän aikaa, että toivon kyllä ettei se enää mihkään jämähdäkään, vaan jatkaa etenemistä kuten tähänki asti. Vielä kuitenki on varaa nimittäin paaaaaaljon kiristää!

Kuvia käytiin ottamassa vierailla mailla erään nuoren aloittelijakuvaajan kanssa täälla järvellä... Toi eka kuva on ennen myrskyä ja toinen ihan justiin sen reunalla- sillä seurauksella, ettei maeinattu päästä enää poiskarkuunkaan- puita kaatuili ja tuuli visko kaikkee irtonaista ja vähemmän irtonaista! En oo koskaan eläissäni yhtä isossa myrskyllä ollu, huhhhuh!

Näyttää ihan siltä ku oisin alasti tossa kuvassa, mutta en kyllä oo. Ihan on bikinit kyllä päällä- näyttää olevan vaan niin vaaleeta mallia, ettei huomaa noin kaukaa katsottuna... Siks mä piirsinki vielä toiset alkkarit päälle, hehheh... Mulle ny aivan sama, vaikka ois ollu se toinenki kuva, mutta ettei tulis sitte sanomisia...

Selkätreeni

2010-08-04T11:39:00.002+03:00

Samoja liikkeitä kuin viimeks tällä salilla, mutta nyt ainakin alataljaa isommilla painoilla. Ainiin ja teinhän mä ylätaljaaki isommilla... Miten silti tuntu, että oli mukamas nihkee treeni, eikä kulkenu?? Ny on asenteessa vikaa!... Korjataas hiukan... Noniin...

Onpa mahtavaa, ku vielä tässäki vaiheessa elämää ja dieettiä saa ihan nostaa painoja, eikä ne laskekaan! Kuten tavallisesti, ku tehot on vähissä loppumetreillä... Tosin onhan niitä loppumetrejä vielä sen 5 viikko vissiin jäljellä... EI! 4 vkoa ja kisaviikko!!! Kauheeta, aikahan alkaa käymään vähiin!! Nyt ei saa paniikin iskee, eihän...?? Ei...

Tosin kyllä sen jo alkaa huomaamaan, että se sellanen olo alkaa iskee, että haluu olla vaan välillä. Ja väsyttää. Tosin enhän mä kuukauteen ole juuri nukkunukaan. Varmaan koko kuukauden aikana yhteensä 10-20 tuntia ihan maksimissaan... Jospa nyt sais unirytmistä sitte kiinni, ku alkaa jotenki suurimmat paineet helpottamaan ja elämä asettumaan. Eikä oo mitään ihmeitä tiedossa. Kivojen ja ihanien ihmisten tapaamisia vaan ja yks tapahtumarypäs, mikä sekin todennäkösesti on ennemminki voimi antavaa kuin energiaa vievää. Ja sit on se Defendo-kurssi/-leiri tuossa saman viikonlopun aikana, jotenka kyllä tämä tästä, kyllä tämä tästä... Paljon mahtuu toisaalta tuohon 4 viikkoonki sittenki, ku alkaa oikeen aattelemaan, että mitä täs ny tapahtuukaan. Ja sitte vielä on ne viimeistelyt alotettava siinä hyvissä ajoin... Ei ihme, jossei nyt jaksa kauheesti taas ottaa vastaan mitään. Vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen kyl jonku verran. Ja ehkä stressinsietoonki? Uneen? Joka vaikuttaa sitte taas kaikkeen, myös muuhun jakamiseen... No ei paljoo, mut ehkä himppusen verran... Eihän se saa vaikuttaa paljo, siitä on pidettävä kiinni. Mun mielestä ei sais vaikuttaa toki yhtään mihkään yhtään mitään yhtään mitenkään, koska ite oon tämän tien valinnu, ni tämä polku on mentävä ja muun elämän on jatkuttava kuten ennenki ilman mitään... Eli pitäs olla robotti ;)? Vertaistuki taitas olla tässä vaiheessa aika kova sana. Ku tuntuu siltä, että itellä vaan vaikuttaa ja muilla ei tokikaan mitenkään- mutta ei kai se niin voi olla...? Vai onkoooOO-Oo?

... ja arki alkoi...

2010-08-02T16:17:00.002+03:00

... mm. treenillä.

Erittäin vapauttavan, valvotun ja ihanan viikonlopun jälkeen kuvittelin, ettei treenistä tulis mitään, ku väsyttiki niin kauheesti ja muutenki ihan hoopo olo. Mutta toisin kävi: aivan hyvinhän tuo kulki ja tulokset nousi. Pystäriä sain tehtyä yhteensä siis 10 toistoa enemmän kuin viimeksi ja vipareihinki sai ottaa (olosuhteiden pakosta, ku oli varattuna se, mitä oisin tarvinnu...) isommat painot käyttöön...

On väsy olo jo muutenki tuon jatkuvan valvomisen takia ja ärsyttää ihan tyhmätki asiat, mistä tavallisesti en ees oo kommonaan. Varmaan ku on nii väsyksissä. Onneks toi viikonloppu virkisti. Mulla oli hyvää seuraa, ihania ystäviä kylässä ja muutenki näin ihmisiä, joita olin vielä toivonukin näkeväni. Nyt vaan on sellanen jänskä olo, että haluisin vaalia tätä muistoa kehossa ja mielessä niin kauan kuin mahdollista. Pitäs olla metrin hajurako kaikkiin, ettei kukaan tuu sotkeen näitä viboja ;).

Ja toka treeni- vaikkakin loppuviikosta...

2010-07-30T23:41:00.004+03:00

No, kävihän silleen, että sukuloimassa ollessani hiippailin entiselle treenisalilleni KUnto-Lutraan vääntämään... Samoja kasvojahan sielä oli- jokunen tervehti, mutta kukaan ei sanonu mulle mitään- enkä mä niille, heh. Keskityin kyl niin treeniin, ettei siinä paljo pöpisty- ja muutenki oli sellanen olo, että nyt treenataan ja sillä selevä... Hyvä salihan siellä oli!

Selkää tein ja hyvinhän tuo tuntu kulkevan... Mitä nyt happi ei oikeen kulkenu, mutta mikään ihmehän se nyt ei ole näillä keleillä: on kuumaa ja kosteeta alituiseen ja vuoronperään, jossei yhtä aikaa. Että siihen nähden kyllä ihan hyvin.

Kävin käelylläki- no urheilukenttää veivasin 50 minitsiä- ja pää ei enempåä kestäny. Ei sitte muuten yhtään vaihtunu maisemat, eikä sen enempää maastokaan! Shitta sentäns, että oli nihkeetä! Mutta man's gotta do what man's gotta do- näinhän se on... Ja kun lastenhoito pitää hoitaa samalla, ni siinähän se meni sitte kaks kärpästä samalla iskulla. Välillä opettaa keihäänheittoo, pituushyppyä ja korkeushyppyä, ni olihan se ees vaihtelua sitte...

Alkaa olla kunto sellanen, ettei oikeen meinaa kropassaan viihtyä- liian ruipelolta jo näyttää, vaikka KIRISTÄMISEN VARAA on vielä ihan tarpeeks! Hommia saa paiskia loppuun asti ihan surutta- mutta silti ihan hyvin on edennyt ja etenee... Ja toivottavasti eteneeeeeeekin jatkossa vielä ja vältyn sellasilta notkahduksilta. Hienoa, hienoa, että olen saanut hommat pidettyä hyvin aisoissa ja löytänyt itselle sopivan tyylin vetää tämä dieetti läpi. Ja oppinu jopa kuunteleen kroppaanikin ainakin jonkin verran... Nyt kyllä alkanu noita mielitekoja oleen aika hirmusesti, ku aiemmin ei kauheesti oo ollu. Ja jos onki, niin oon sitte syöny jonku verran jotain hyväskää, mutta nyt ajattelin kuitenki loppuun asti olla ja pinnistellä... Ni sitä tämä nyt sitte on... Paitsi no jos nyt aivan olo käy sietämättömäks, ni kyllä sillon kannattaa olla kaukaa viisas ja kuunnella, mitä keho tarttee... 6 vee poika tokas tossa eilen, että sulla näkyy peräposkessaki verisuoni. En tiiä minkä se siellä on nähny, mutten lähteny kyllä tarkastaankaan. Kyllä pitäny olla kuuma ja helle ja painetta, jos on muka näkyny! Sieltä ny tartte suonien paistaa kuitenkaa...

Nukuttua oon saanu vähän vaihtelevasti. Välillä saan nukuttua ja välillä huolet alkaa painaa niin paljon, että silmäluomia ne ei kiinni saa :/. Kunpa nyt alkas asiat taas rauhottua ja pääsisin vaan jatkamaan elämää ja sitä mitä siihen kuuluu...

Huomenna jatkellaan ilmeisesti käsitreenin merkeissä siten ;o!

Ja alkuviikkoa

2010-07-26T17:49:00.002+03:00

het kärkeen taas olkapää- ja vatsajumppaa! Olkapäät meni niin keposesti, että ihan jäi vaivaamaan, ku en ekassa liikkeessä tehny enempi toistoja... Korjasin sitte toiseen liikkeeseen sen eli tein +2 toistoo ja vielä yhden ylimääräsen sarjanki... Mutta silti, hei! Sillon ku nousee, ni pitäs ottaa kaikki irti ja tosissaan nostaa sitte (tai ainaki yrittää!).

Helteet senku jatkuu... Saas nähdä millaset on voimat taas loppuviikosta... Nukuttua olen saanu nyt viime yönä oikeen kunnolla- ja yhden tentinki kävin aamusta rykäseen alta pois. Eli ihan hyvällä mallilla... Siitä varmaan johtu seki, että ois jaksanu paremmin, ku sai nukuttua edes yhden yön. Sunnuntai oli ihan yhtä nuokkumista, ku oisin jopa saanu nukuttua, mutten ehtiny, ku oli ne häät.

Häät oli kivat ja kauniit ja morsian oli kuin kaunis nukke konsanaan. Miten joku voi ollakaan niin nätti- ei ymmärrä :)? No, ajelin sieltä sitte yöllä vielä kuitenki kotiin. syömiset ja juomiset pysy ihan sallituissa systeemeissä eli hyvä mieli jäi senki puolesta, ettei lapasesta karannu. Ja varmaan ne unetki taas tästä löytyy, ku ei enää oo mitään "pelättävää". Enhän mä turhaan jännänny sitä- siitä oli sellaset sivuseuraamukset mun yksityiselämään kuin pelkäsinkin. No, henkinen kapasiteetti on ihan tapissaan, mutta ehkä mä taas selviän tästä. Joskus vaan tuntuu siltä, että pitääkö täältä muuttaa ulkomaille tai ulkoavaruuteen, että tilanne rauhottuu ja elämä jatkuu, mutta en tiedä. Jotenkin toivoton ja epätodellinen olo. Kunpa sais voimia jostain, henkisiä nimenomaan... Jaksettava kuitenki pyörittää tätä arkea, hoitaa lapset ja eläimet, dieettihommat, muut kisasysteemit ja työt (ja tuleva työttömyysjakso) sekä koulu. Ilman ylimääräsiä ongelmiakin siinä ois ihan tarpeeks yhdelle ihmiselle. Ois taas sellanen olo, että vapaapäivä elämästä ois paikallaan... Sais etäisyyttä asioihin, että jaksaa jatkaa elelyä.

Onneks on henkireikiä olemassa! Ja ystäviä!

Perjantaina vielä viimesiä...

2010-07-23T19:32:00.002+03:00

No kävin nyt vielä tänä iltanakin salilla käppäilemässä... Tein vain pohkeita ja vatsaa, vatsaa ja vatsaa...

Semmonen lepposa treeni! Ja ei ne luontaistuotteet mitään auttanu- vaikka otin lopulta tupla-annoksen. Yhtä valvomista oli siis viime yökin...huoh! What should I do?

Jalkaa

2010-07-22T20:37:00.003+03:00

Alkaa tää unettomuus vaivaamaan aina vaan pahemmin, nimittäin on ollu sellanen päivä taasen, että tuijotellu vähä väliä keskellä olkkaria, että mitä olinkaa tekemässä. Ihan nupolis tyhjänä... Eikä mitää hajua. Ja joka asiaa alottaa, mutta unohtaa tehdä loppuun. Ennen salia unohdin syödä- ja muistin vasta salilla senki! Ja eilen en meinannu kirveelläkää muistaa, että olinko syöny kaks vai yhden rahkan. Enkä saanu päätettyä, ku en vaan muistanu. Ei hyvin mee, hehe... Mistää rentoutuksistakaa mitää hyötyä ollu- smanlaista kärvistelyä neljään asti- ja ku en muuta keksinuy, ni otin sitte lihasrelaksantin, ku nehä väsyttää. En ois kyllä tarvinnu- ei mitään jöppiä ole kyllä millään kohtaa, mutta on seki turhauttavaa, ku makaa sängyssä hiestä märkänä, eikä uni vaan tuu. Tänään hain jotain luontaistuotetabuja, joissa pitäs olla melatoniinia,valeriaanaa, ni katotaan ny auttaako se lie yhtään mitään. Meinaan jo yheltätoista kyllä tähdätä unitilaan...

Jalkoja nyt kuitenki treenailin tuntuman mukaan. Koitin hackia piiiiitkästä aikaa- en tiiä onko jo vuosia tai jotain, ku viimeks sillä tehnykään... Oli ihan kiva tuntuma- tosin jalat oli viime viikon treenistä vieläki mukamas arat, ja takareidet aristi selkätreenistäki (miten lie mahdollistakaa...??), joten ei ny mitään älyttömiä settejä tullu vedeltyä. Ei oo oikeen siispä palautunut, kun kerran ei nukukaan... Sit tein eturieiä ja takareisiä tietty ja vähän taljaheiluntoja...

Hei, sain tämmösen tänään, ni pakkohan se tännekin on liittää- sen verran on ajankohtanen ;)!

Tesmailin jo asujaki- toistamiseen. Ne ei tänään tuntunu niin epätoivosilta kuin viimeks... Jotain pientä pitänee fiksailla joka tapauksessa...

Working pecs

2010-07-21T15:52:00.004+03:00

No mitä ku väsyttää ihan hillittömästi! Vois nukkua ainaki sen 24h/vrk. Mutta ku ei öisin saa unta, ku murheet senku lisääntyy ja mikä siinäki, että ne sitte yöllä palloilee mielen sopukoissa?! Ei ymmärrä... Koko ajan vaan aattelen, että kuukausi eteenpäin, niin helpottaa. Mutta jaksankohan mä sitte siihen asti tällästä- se onki toinen juttu? Nuijanukutusta tai jotain unipiikkiä tarttis. Pitäs oppia rentoutumaan iltasin jotenki! Varmaan kaiveltava jotain rentoutuslevyjä tuolta kaappien perukoilta. Ja kai niitä sais tuolta kirjastostaki varmaan...?? Joo, kyllä- eka omat koluttava läpi- ja todettava, että kaikkiin on niin kyllästyny, että ne jo alkanu ärsyttään. Ja sitte lähettävä kirjastoon. Voi, varastossahan niitä ois kans, ku jaksas lähtee sinne pimeeseen ja ahtaaseen tonkimaan!

Jees, mutta rintaa treenasin. Penkkiä, joka ei kulkenu, mutta olipahan sentään varmistaja, mitä en osannu käyttää pitkästä aikaa en sitte alkuunkaan, heh. Täytyy vissiin opetella, ku ei oo taas tottunu sellaseen meininkiin, että joku jeesii, jos rinnalle jää. Onnneks on sellasessa paikassa, että kehtaa apua kysellä. Sitte tein ristikkästaljaa pari sarjaa, samoten pulloveria... Keppikiertoja myös.

Viime viikolta jäikin vatsat treenamatta- jospa ne vielä ehtis tälle viikkoo tehdä jonain päivänä.

Mitenköhän vaan hääjuhlassaki käy eväiden kanssa- sitäki toki on pitäny pohtia...;)? Että ottaakko käsiveskaan rahkat ja lusikat mukaan ja salaa vessaan syömään, heh? En tiedä, katotaan ny mitä ihmettä keksin silleki...

Sitäpaitsi on aika terves ajanjakso: mulla viime vkolla angiina tai siis toissavkolla, nyt tytöllä ja silmätulehduksen kera- ja pojalla joku rokko- tulirokko vissiin- ens viikolla sillä vissiin angiina?... Mitähän täs vielä? Se on sellasta välillä juu...

Selkäjyräys

2010-07-20T16:04:00.002+03:00

Nooh, tällä salilla eka selkätreeni, että sen puolen ei oo vertailukohtaa mihinkään aiempiin painomääriin...

Alataljaa, käsipainosoutua (5 kg enemmän ku viime kerralla- tosin toistojakin kaks vähemmän per sarja- ehkä ens kerralla sitte vois koittaa vaikka ees yhtä sarjaa samoilla toistoilla kuin aiemmin...), ylätaljaa (oli liian kevyt) ja naruvetoa. Hitusen pidempiä sarjoja tuli tehtyä.

Vasemmassa kädessä on ollu jonkinmoista hermosärkyä ja oiretta jo jonkin aikaa (pari kk), muttei lähteny eilisellä hieronnalla (HOOO!HOX! Kävin jopa viimeinkin hierottavana!!) pois vielä. Sain sitte herrasmiesmäista apua salilta ja ainakin nyt tuntuu paaaljon paremmalta ja kevyemmältä selkä. Hierontaki kyllä paikallaan oli, ei sen puoleen ja vaikka tuskaa olikin, niin apuja oli siitäkin ihan muuten vaan. Ja het tänään selkätreeni, että saa sen takas jumiin ;). Oli hiukan arkana lihakset kyllä- huomasin jo aamusta. Mutta katsoin sen olevan sen verran lievää ja tiettyihin paikkoihin keskittynyttä, että treenin pystyin vetämään kuitenkin.

Viikonloppuna onkin sen verran ohjelmaa, että joutuu huiteleen koko viikon treenit putkeen, että ne tulee tehtyä... Huomenna kädet tai rintaa (ehkä jälkimmäistä sen takia, että viime viikolla tuli tehtyä kädet) ja torstaina koivet.. Jos sitte sunnuntaina vielä on aikaa ja voimia ja kaikkea muuta kivaa, ni miksei ne kädet vois sillon kävästä tekemässä sitte...

Ja viikon ekaa viedään

2010-07-19T16:46:00.003+03:00

Eli olkapäätreeniä... Viime viikolla marisin sitä, että voimat menny, ni selailin vanhoja tuloksia havaitakseni vaan, että ei ne mihkää oo laskenu aiknakaan olkapäiden osalta. Hitusen nousua kylläki joka viikko. Tosin tänään sitte parani vieläki enemmän tulokset! JIHAA! Millähän painoilla oon siis luullu tehneeni?? Isommilla ainakin, haha! se on hyvä luulla, ni on tavotteetki koko ajan yläkantissa sitten!

No mutta hyvän treenin tein :). Pidempää toistomäärä useempi sarja ensin alle tangolla heiluen ja sitte vipareita vähä joka suuntaan päälle. Kyllä ainakin tuntu!

Muutenki oon tykänny tuolla nyt treenailla- on sellanen vapaa ja rento ilmapiiri ainakin vielä- ja uusia kasvoja ainaki toistaiseks. Virkistävää!

Qman loppuviikon heilumiset...

2010-07-17T21:01:00.004+03:00

...olleet lähinnä salielämään totuttelua ja voimattomuuden ihmettelyä, mutta jospa ens viikolla sitte pääsis uuteen nousuun... Johan tätä alamäkee on tässä rytissyki- oikeestaan koko viikon pahentunu vaan ja joka suunnalta sitte! Kunnon alamäki alkanu, mutta eiköhän se taas loppuvuotta kohden ala nousemaan... Siitä huolimatta, vaikka kaikkee ikävää rytäjää, ni mulla on sellanen olo, että elämä on niinku pitääkin, että tää on väliaikasta ja tarpeellista sille, että asiat vois muuttua paremmiks... Mutta ei se tarkota sitä, ettenkö stressaisi ja se näkyy valitettavasti tuossa nukkumisessa tai sen vaikeudessa. Toissayön valvoin ihan illasta aamuun. Siitäki huolimatta, ettei ne asiat miettimällä kyllä parane ei sitte millään! Tai no jotkut ehkä, jos löytää ratkasun, mutta sillon ku on tällänen olo, että oon ihan umpikujassa, niin sillon ei auta. Ja silti sitä miettii ja hermostuu, ku ne ajatukset kiertää kehää ja koko ajan tulee mieleen useempi juttu, mikä tässä nyt on huonolla tolalla ilman, että niille voi oikeesti ite yhtään mitään... Jos voiskin, niin ne ois paremmin tietty!!!!!

Kyllä dieetti sentään etenee edellytysten mukaan ja kroppa toimii kuten sen pitääkin. Mähän oon pitkin elämää nähny enneunia, niin - no en ny tiiä oliko tää ny ihan sellanen, mutta sitä sivuava juttu kuiteski- ku oon ihmetelly, etää miks tää homma toimii ja kroppakaa ei jumita eikä oo niin paha ja juminen ja tukkonen olo kuin aiemmin, niin mulle siinä unessa tultiin sanomaan, että syy siihen on sama kuin se, miks en enää nukahda heti, ku istahdan. Seki oli kyllä noloa, ku kaikki luennot ja kaikki unessa, vaikkei ois halunnu ja hävetti, mutta ku ei vaan hereillä pysyny. Ja kotonaki sohvalle ku istu, ni ei minuuttia kauempaa, ku jo unessa, vaikkei ollu tarkotus. Joku aivan järkky väsy ollu kyllä vuosia, ja tän vuoden alussa se vaan alko hellittään niin, että ihan huomasin. Onkohan niillä väkivaltakokemuksilla jotain tekemistä sitte tosiaan tämän kanssa? että ku alkaa päästä yli, niin ei enää nukuta, vaan jaksaa niinku elää ja olla hereillä. Mutta loogista oiskin, että se sama ois syynä siihenki, että kroppa ja dieetti toimii kerranki näin kivasti- ainakin tähän asti. Monella kohtaa asiat on siis pikkuhiljaa siirtymässä mallillleen, vaikka jonku verran on taivaltamatta, ennenku jotenki aattelis saavansa jonkinmoisen henkisen tasapainotilan tai jonku vastaavan- irtipääsy ongelmista, joille ei ite voi mitään... Sitte teitty alkaa ite tavotella kuuta taivaalta ;). Ja myös se astma on nyt hoitotasapainossa tai ei ihan, mutta jo tosi hyvällä mallilla, jonka vuoks myös oon heräilly öisin ja se varmaan on kans pidemmän päälle käyny voimille ja väsyttäny omalta osaltaan...

Mutta siis torstaina treenasin käsiä ja törmäsin isoihin miehiin samalla reissulla, heh. Onhan kiva kyllä rupatella hyvän huumorintajun omaaville persoonille.

Ja viikon vika treeni (ellen sunnuntaina mene...) sitte suju hikisissä merkeissä, ja tietty törmäsin paikallisiin kuuluisuuksiin voima-fitness-body-keho-whatever puolelta. Ja niinikään oli kiva juttu!

Ja joka treenissä joka liikkeessä piti vähentää toistoja tai painoja- pahimmassa tapauksessa sekä että. Mutta toisaalta ihan ymmärrettävää näin kuumalla ja vielä viime viikon angiinan jälkimainingeissa. Oikeestaan en edes tavotellu mitään äärimmilleen vietyjä treenejä, koskapa on ihan fiksua ottaa nyt ihan iisisti, että varmana paraneekin hyvin :).

On muuten ilmoja pidelly... Hei, ihanaa viikonloppua, pitäkäähän itsenne ja toisenne lämpiminä <3! Tässä ihana bilebiisi, jota mun tekis mieli niiiiiiiiiin lähtee jammailemaan ihan justiin nyt tästä paikasta! Nooooo, sitä hetkeä odotellessa...

Selkää...

2010-07-13T22:51:00.003+03:00

No mites ollakaan aika vetelää oli treeni tänäänki... Kävinki tuossa ihan melki privaatilla salilla "vääntämässä"... No mitä se ny sitte olikaa, ku alimitoitetuilla painoilla puuskuttaa. Mutta kyllä tuntumaa saa pienemmilläki, ku vaan tekee mahdollisimman vaikeesti- ei vaan niin hengästy! Noooo, vaihtelua vaikka sitte välillä, jos omaatuntoo jotenki pitää lepytellä, ku niin tuntu helpolla muka pääsevän :/. Ens viikolla ois ihana päästä vähän kovistelemaan ittensä tuon raudan kanssa, mutta kait mä sillon oon Pohjanmaalla ja sitte ei tiiä kuinka onnistuu taas. No nyt se on jotenki vaan laitettava onnistumaan, ei tästäkää mitää tuu- alkaa itteni tympimään oma toiminta, heh ;D!

Suolaa oon tänään ottanu aikalailla kovastikin... Joka ikiseen juomaan, mitä ssusta on alas menny, oon lisänny suolaasuolaa, enemmän suolaa... On soremtki ny niin turvoksissa, että tekee häijyä kirjottaakin, heh... Nakkisormi!Muutenki turvoksissa, mutta paree niin, jospa se vaikka antas potkua (JOS vaikka verenpaineenki sais koholle ja nesteet ainaki pysymään kehossa näillä helteillä, ettei ihan kaikkee hikois poiskaan...)

Hikitreeni

2010-07-12T21:41:00.002+03:00

Bläääääh, että OLI KUUMA!!! TopShapella käväisin ja meinasin ihan tukehtua, vaikka olikin aamupäivä, eikä sinne porota edes aurinko ihan suoraan... Koko ajan polviakin kutitti- niin ne HIKOS! Aikalaista hellettä! Kyllähän mä lämmöstä pidän ihan yli kaiken ja eläisin näin kuumassa ihan ilomielin- ei tartte pitää paljon mitään vaatteita päällä ja tarkenee <3! Mutta on se nyt vienyt treenistä sen täystehon varmaan pois. No, olinhan toki kipeenäkin viime viikon ja se tottakai verottaa! Hiuksetkin alko tippumaan viime viikolla tavallista enemmän, ja uskon sen sairastelun olleen siihen syynä. No ei mitään kauheeta harvenemista onneks, heh, mutta sen verran, että sen kyllä huomaa, että hiusta joka paikassa...

Olkapäätreenin väänsin, mutta tulokset heikompina... Ei hyvä, mutta ei vaan saanu nyt irti enempää, ei vaikka kuinka yritin... Jees, mutta kyllä se vielä tästä!

Tonsillitis acuta eli tonsilliitti

2010-07-09T21:03:00.003+03:00

alias angiinahan siellä kurkussa piileksi. Ihan mukava, kun maanantai-illasta asti oli kurkku kipee ja sitä pientä lämpöä, mutta sitte torstaina parissa tunnissa nousiki 40 asteeseen kuume ja eiku TK:een nieluviljelyyn->ja angiinahan siellä oli. Nyt on sitten viikon antibioottikuuri eli tällä viikolla ei "tartte" sitte ainakaan treenejä aatella, harmi!

on kyllä vieläki sellanen ihan höntti olo, kun ei se kuume yleensä tosin mulle nouse, mutta näköjään ku nousee, niin sitten onki ihan kanttuvei: tärisen ja saan lihaskouristusta ja jokaista niveltä ja lihasta särkee. Ja taas toi kuumeen nousuvaihe oli se pahin. Sitte ku oli lämpö noussu mihin nousi, niin ei enää niin paha ollenkaan... On mulla hiukka tänäänki lämpöä ollut, ei sen puoleen...

Nooo, katsoo ens viikolla sitten jos pääsis alotteleen taas pikkuhiljaa muutakin kuin makoilua--- *Huomenna siis en pääse testaamaan mitään Defendokursseja- hö! Jospa syssymmällä sitte...

Qma viikko

2010-07-07T20:29:00.005+03:00

Kuuma on juu... Okapäät ehdin maanantaina treenaan ja sitte iskiki jonkinsortin lämpöily ja kova kurkkukipu!... Kävin tekees uudella salilla ne, enkä ees ehtiny vatsoja, ku muistin, että hoitopaikka menee aiemmin heinäkuulla kiinni :o!!! Nojoo, ja loppuvkosta sitten, mikäli vaan antaa kunto myöden, niin jatkan ainakin jotain treenejä sentäs... Toivottavasti paranen pian!!!! Kun ei täs oikeen voi mitään nyt tehdä muutakuin olla ja ihmetellä ja toivoa viruksen häviimistä kehosta...

Jos huomenna ois kondiksessa, ehtis vielä melkeen paikata tän viikon rästit...

Sunnuntaina, mikäli paranen siihen mennessä, oon menossa Defendo-kurssille eli itsepuolustusta harjotteleen... Mielenkiintosta! Joskus nuorna tytsynä vähän aikaa kävin HanMooDo:ssa, muttei se tuntunu olevan mun juttu- eikä ollu. Mutta silti tollaset kiinnostaa, joten koklataas tuota nyt sitte- ja toivotaan, että paikat pysyy hyvin ehjinä :). Ostin oikeen tuollaast söpöt legosuojat siinä toivossa, että purukalusto ainakin pysyis suussa. Saa sinne ottaa nyrkkeuilyhanskatki ja alapääsuojat, mutteihän mulla niitä ole- mutta saa varmaan lainata sitten jostain... Ja alapää ny on jo kokenu niin kovia tuon hyötyliikuntapyöräilyn kanssa, ettei kai se oo moksiskaan ;).

Meille synty muutes vaikka kuinka monta pientä lehtikalavauvaa eilen!!! Voi ku ne pysyis ny hengissä sitten- ettei muut kalat söis ja pumppu imis---

Meil kävi viikonloppuna yökylässäkin Suomen Turkkusest ihminen :). Oli ihan kiva jutskailla ja kaikenmaailman ajatuksia tuli vaihettua. Tuos jäin omalta kohdaltani miettimään mm. näitä mieshommia ja tätä lajin vaikutusta siihen. Kun mulle ei kuitenkaan mikään välttämättömyys ole se, että ois joku bodyman se mies, vaan sehän se merkkaa eniten, mitä siellä pään sisällä liikkuu. Mutta sitte taas se, että musta ei oikeen kiinnostus sit sellaset miehet varmaankaan (?), kun niillä on ennakko-oletus tästä asiasta... Ja jos kiinnostuukin, niin ehkei kuitenkaan ihan "tosi"mielellä, vaan ennemminkin muuten. Ja tällä samasell yökyläilijälle avauduin kans aiheesta tuos tähän tyyliin:

"...niinku jos joku näkee jonku kivan ja hyvän hedelmän vaikka puussa ja haluis sen ottaa, muttei tiiä miten sais. Ja kannattaako sitä riskiä ottaa, että saa kiipeemällä tai jollain muulla konstilla sen itelleen? Ja tiiä vaikka se näyttäs kivalta ja houkuttelis, mutta oiski mato sisällä, ni kaikki vaivannäkö ja pohtiminen ihan turhaan! Ni ihan ku joku istus sen puun juurella, kattos ja odottas, että tippuuko se itellään tai kurkkaako sieltä se mato vai onko se koko hedelmä ihan mätä... Ja kun niin liian moni eli lähes kaikki miesjutut on ollu sellasia, että ne näkee sen hedelmän ja ovat, että jaahas, siellä se on: se on saatava alas hinnalla ja keinolla millä hyvänsä. Ja keinoja kaihtamatta hedelmän hakee sieltä, hyväks totee ja väkiste yrittää pitää itellään, vaikka hedelmä tahtos pois... Vielä bonuksen esittelee ja leuhkii kaikille ihan ku jollain palkinnolla tms. saavutuksella, että millasen on haalinu itelleen! Siis oikeesti noin ne on menny. Ja tasan tarkkaan siinä vaiheessa ne puun juurelle odottelemaan jääneet on jääny vaan ilman ja kattonu, että no siinä se ny menee sitte- eikä tietysti lähe taisteleen siitä, niinku nää muut ois tehny- ja on tehny. Ja varmaan ne puun katveessa olleet ois ollu niitä parhaita pitämään sen hedelmän... Tosin onneks on sillä hedelmällä tänä päivänä sen verran sisua ja kokemusta, että tippuu ite jonku syliin (tai ainaki luulee ja kuvittelee niin tekevänsä), jos hyväks havaitsee. Katotaan, ni ohi menee ja iskee päin kivee ja soppaa tulee ;D. Tai kukaan ei enää ookaan ottamassa vastaan, ku ei oo jaksanu ootella mun hidasta värkkäilyä ja arkailua ;)."

Ne on nämä ihmissuhteet elämässä hiukan kimurantteja välillä. Mutta tämäki, joka viikonloppuna oli, on ihan avioliitossa ja siinä ois monelle parille todellakin oppimista luottamuksen suhteen, että antaa miehensä olla ystävä jonkun naisen kanssa. Mutta sellaset, jotka ei tuollasta hyväksy, ei ilmeisesti itse osaa eikä pysty olla vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa ystävyyssuhteessa. Vaikka se on maailman helpointa. Sillon ku joku on oikeesti ystävä, se oikeesti on ystävä, eikä vois ikimaailmassa mitään muuta siitä kuvitellakaan. Tai näin se ainakin mulla menee. Kun sitä voi sillon verrata ihan omaan veljeen. Ja sillonhan on kyse platonisista väleistä. Kuinka joku ei sihen kykene? Tosin voihan se olla niinkin päin joskus, että on aluksi toivonut muuta, mutta ei ole saanut ja silti pystyy olemaan jonkun kanssa ihan ystävyyssuhteessa, platonisesti. Mulla on ainakin muutamia sellaisia, ketkä ois muuta toivonut, mutta vain ystävyyttä on ollut tarjota, niin ollaan väleissä vieläkin. Itse olen yhdestä henkilöstä sanonut, että jos ei muuta, niin edes ystävänä haluaisin pitää, koska tyyppi on oikeesti aika helmi.

Juu tälläsiä mietteitä kuumalla ilmalla...

Hellehulluilua

2010-07-02T19:30:00.002+03:00

No oon mä ehtiny justjajust käymään välillä salillakin...

Selkä on treenattu, samoin rinta ja jalatki. Kädet jäi, joten ne sitte ens viikolla tissien sijaan.

Yllättävän hyvin on kulkenu, ei mitään hiipumista... Niin treeneissä ei hiivu, mutta muuten kyllä on ollu sellanen olo, että oon ihan säästöliekillä liikenteessä. Ei vielä pahasti, mutta sillee kuitenki, että väsyttääpi normaalia enemmän... Hetkittäin. Nyt taas loppuviikkoa kohden alkanu virkoomaan.

Rintatreenissä tein 2,5 kg isommilla painoilla kaikki sarjat, paitsi vikan samalla ku viime viikolla ja seki ihan vaan sen takia, että en usko itteeni ja voimaani, vaikka kyllä se nousis isompiki. Ja tuoki puhtaammin, mutta ku pelottaa... Varmistaja ois aika kova sana!

Nooo, jalat treenasin Fiiliksellä, tuossa cityn uudella salilla. Tai no uudella ja uudella, mutta ei se ny kauaa siellä oo ollu. Siellä on infrapnasaunakin, jota en tosin ehtiny kokeilla, mutta tekis kuitenki mieli... Sain ystävällisesti luvan saada mennä sinne vielä sitä testaamaan erikseen! Kyllä siellä uudet hienot laitteet oli, ja Vaajakoskella ois toinen toimipiste, missä vois sitte treenaa samaan hintaan ja samalla kortilla. Ja siellä sitte taas olis kovemmat vehkeet...

No, katsellaas missä sitä alkaa sitte oikeen kunnolla vääntämään...

Jussinjälkeistreenit

2010-06-29T20:24:00.002+03:00

Tänään pääsin ekaa kertaa siis loman jälkeen treenille...

Olkapäitä väänsin ja ihan yllättävän hyvin jaksoin kuitenki kaikesta huolimatta... Koneella trein eka kympit ja sitte vipareita käsipainoilla+supereja päälle. Ja vatsatki vielä loppuun...

Näin muuten viikonloppuna käärmeenki ihan vieressä. Ja lähdin vaan seuraamaan- mitä mä ny muutakaa oisin osannu tehdä... Sitte kas seuraavana päivänä se sama tapaus palloili taas vieressä. Sattupa oleen kaveri siinä kylässä ja pieksi sen lapiolla hengiltä :o. Kauhiaa! ja pitivät mun pyynnöstä hautajaiset sille eliölle.

On muutes tainnu alkaa helteet...

Tässä sisiliskon posee- osaa nekin :)

Juhannusmeininkiä

2010-06-27T22:39:00.010+03:00

Juhannusta viettelin maalla kera lähimpien, ja kuvia otellen sekä sairaalassa tiputuksessa... Meni vaan niin heikkoon kuntoon, että oli lähdettävä saamaan tippaa suoneen. Sehän ei ollukaa mikää pikkutemppu saada mulle suoneen mitään ylimäärästä. Liian pienet suonet ja vielä mutkiaki ja kaikki suonet pakeni alta aikayksikön... Veri vaan valu, mutta kyllä se siitä sitten... Verensokerit ja verenpaineet oli sitte seurannassa tiiviissä... Vieläki kyllä heikottaa, mutta jospa huomenna jo ois niinku normaalia lähempänä olotila.

Autolla sain hurjaa kyytiä ja aurinkoa on saatu, mutta myös ukkosta. Että laidasta laitaan... Tuohon autoasiaan vielä palaanki myöhemmin, kunhan matskua on.Kauhee haloohan siitäki on jo osittain sitten noussu ja kai vielä enemmänki. Mä en vaan ymmärrä, että miks, mutta kai jokaisella sitte on syynsä olla ja käyttäytyä toisia kohtaan tosi törkeesti, itsekkäästi ja vainoharhasesti. Whatever.

Yhden kokovartalotreenin ehdin tehdä tällä viikolla, mutta siinäpä se treeniosuus sitten salin puolelta...

Jalkatreeni vimppana treeninä tälle viikolle

2010-06-20T23:03:00.004+03:00

Ihan normisettiä, lyhyempää sarjaa tällä erää ja kaikkee mitä jaloissa on...

Ja sitten olikin ihanan kiva viikonloppu tulossa oikein ihanassa seurassa! Molemmile päiville oli sytäviä- uusia ja vanhoja. Oli kyllä pitkästä aikaa oikeen onnistunu, rentouttava ja ihana viikonloppu <3. Mukavaa havaita, että saa tutustua vielä ihmisiin, joiden kanssa on kivaa ja hyvä olla. Buenoo!!! Elämästä tosiaan tekee elämisen arvosen hyvä seura, ihanat ystävät.

No, ens viikolla sitten treenailen jonkun verran kyllä, mutta saattaa olla, että vähän ehkä kevyemmin (tai sitten en...). Joka tapauksessa kuvia ois tarkotus ens viikolla ottaa, joten siinä mielessä ois hyvä pitää tuntuma lihaksistossa. Nooh, katsotaan katsotaan...

Siinä vähän Kenny Rogersin tulkintaa loppuun :).

Rintareeniii

2010-06-17T18:43:00.003+03:00

Päätin sitten tehdä rintatreenin tänään- katsotaan onko aikaa sitten lauantaina vielä vääntää ojentajat ja hauberssonit. Penkki kulki taas odotettua paremmin, mutta en uskaltanu varmistajan puutteessa vielä nostaa ykkössarjan painoja, vaikka tuntuma oli, että aivan varmasti oisin saanu ylös 2,5 kg enemmänkin sen yhden kerran. Oli aika lapsellisen helppo sarja, mutta henkinen kantti ei tainnu riittää painojen lisäämiseen...

Sitte vielä vatsoja vähän päälle ja setti oli valmis, jejee!

Tänään pitääkin ettiä ja valmistella juhannuksen mahdollisia kuvauksia varten rekvisiittaa... Oon jo osan kuteista tonkinuki tuohon, mutta katsellaas löytyskö vielä jotain soppelia ja pitääkö niitä vähän fiksailla tms. Toivottavasti säät suosii ja kaikki muutenkin onnistuu hyvin.

Tässä on mielenkiintosia tiimivirityksiäkin ollut tapetilla... Katsotaas jos siitä jotain fiksua sadaan, niin saa täälläkin sitten rupatella siitä lisää.

Huomenna on aamusta heti astmalääkäriin aika- tänään kävin hoitajalla. Ja hänpä tuli siihen tulokseen, ettei tää nyt oo "ihan" hoitotasapainossa, eikä niinku pitäs. No tämä viikko on oikeesti ollu kyl tosi vaikee sen suhteen. Henkeen ottaa ja jos vähänki hengästyy- tai ees meinaakaan, niin keuhkoihin sattuu. Ei hyvä, ei... Pitäs kai ihmisen pystyä harrastamaan jotain hengästyttävääkin joskus, mutta eihän sitä voi ees aatellakaan tällä menolla... Siis tuo lääkeasia laitetaan jälleen uuteen uskoon... Vaikka en nytkään tarpeeks ajoissa asian kanssa ollut, vaanolen odotellut, että jos se siis menis ohi itellään, että joku väliaikanen tila vaan, niin oon sentäs paaaaljon ennemmin asialla kuin viimeks. Nyt kuitenki tiedän, mistä on kyse ja, että siihen hoitoakin voi saada. Muttamutta... mulla on vieläkin vaikeuksia kuunnella omaa kehoa ja keskittyä itseeni toisten sijaan. Mikä siinä voi kans olla niin vaikeeta? Eihän kukaan voi pelkästään toisillekaan elää. Taitaa tää sairaus olla mulle opetuksena siitä, että oppisin sen jalon taidon. Se on hukassa kyllä muutenkin välillä, ei sen puoleen...

Ja loppuun ihana biisi, jonka laulajan mun ystävä on luvannu palkata kirkkoon sitte "kun" meen naimisiin, heh. Hyvä herutella kaikenmaailman unelmilla- etenki sen mun ystävän. Mutta siis pääasia, että ajatus on kaunis ja biisi siinä samalla.

Herkkuja

2010-06-16T15:40:00.008+03:00

Nam! Manninen Nutraceuticals on tuonut markkinoille taasen jotain uutta: proteiinivanukkaan! Tämä suklaanmakuinen vanukas mahtaa olla hyvä vaihtoehto paitsi makeannälkään myös oikein oivana välipalana- siis myös dieetillä. Se nimittäin sisältää jopa 72% proteiinia (munanvalkuaista, denaturoimatonta heraproteiinia ja denaturoimatonta misellaarista kaseiinia), muttei silti sokeria ja ihan vähän vain rasvaakin (4,5 g/100 g). Tätähän ois vähän niinku pakko saada! Kerron kyllä kokemuksia hetimiten kun niitä sattuu kertymään... Kaiken kukkuraks koko tuotteessa ei ole keinotekoisia aromeja tai väriaineita, aspartaamia, gluteiinia, transrasvoja, kollageenia tai geenimanipuloituja raaka-aineita!! Sounds great! Ja eihän tossakaan ny kaikki vielä: se on vähälaktoosinen, joten sopii myös valtaosalle laktoosi-intorelantikoista (kunhan muistaa sekoittaa jauheen itselleen sopivaan maitotuotteeseen) ja sitä voi nautiskella myös lapset eli tosiaan on turvallisesta tuotteesta kyse!

Ravintosisältö tuotteessa näyttää seuraavanlaiselta:

Keskimääräinen ravintosisältö per 100 g jauhetta:
Energiaa 348 kcal / 1479 kJ
Proteiinia 72 g
Hiilihydraatteja 4 g
Rasvaa 4,5 g
Kuitua 3,8 g

Jauhe sekoitetaan maitoon, ja annetaan oleskella jääkaapissa pari tuntia. Ihan tavalliseen kevytmaitoon sekoitettuna homma siis näyttäs tältä:

Yksi valmis annos:
Energiaa 133 kcal
Proteiinia 21 g
Hiilihydraatteja 6 g
Rasvaa 3 g
Ravintokuitua 1 g

Eli vois ihan hyvällä omallatunnolla herkutella tuolla tuotteella... Hmmmm :b. Lisäinfoa voi lueskellä täältä, jos haluu...

Ja tiistaita...

2010-06-15T19:22:00.006+03:00

Selkää pukkaa, selkää pukkaa... Ihan kiva treeni: tein välissä laitteilla ja ihan pudotuksien kera jopa. Piti naruvedossa vähentää painoja 75 kg:sta 70 kg:aan. Ei muuten, kyllä voimaa ois ollu, mutta ku alko jo niin pahoin ne painot nostaa leidiä lattiasta irti, vaikka kuinka kisko... Ni jos lennossa meinaa vetää, ni ei oikeen saa tuntumaa sinne minne pitää. Taitaa paino olla niin alhaalla, ettei enää pysy pystyssä ;).

Mulla alkaaki jonkinasteinen loma huomenna. Pitää keksiä kaikkee kivaa tekemistä :). Leipoo ainaki meinaan ja ja ja... käydä vähä ihmisten ilmoilla... ja pyytää ystäviä kylään ja... RENTOUTUA! En tiiä jos vaikka pääsis hierontaan?? Ihan liian kauan ainaki viime kerrasta, että syytä ois...

Treenilöitä maanantailla

2010-06-14T18:50:00.002+03:00

No olkapäätä ja vatsaa... Tanko oli varattuna, joten tein sitten koneella... TopShapessa tälläki erää reenailin :). Se on kyllä kiva paikka... Mieshiki vaan haisi, heh. Kunnon meininki. No ohan hyvin meni jumpat- paremmin kuitenki ku viime vkolla. Näky jo suoniki olkapäässä. Ei mitään kovin esteettistä kyllä, ei sen puoleen... Ja ei mikään ihme sinällään- joillakinhan ne näkyy aina. Mutta mulla ny sattuu olla niin pikkuruiset suonet, ettei ne kyllä kovin äkkiä näy, ei. Ja toiki vaan sopivassa valossa ja soppelissa kulmassa- joten ihme sinänsä. Kyllä se tästä... Kunto oli ainaki taas vierähtäny eteenpäin, huh!

Tässä on tullu suunnitelmiin sen verran muutosta, että saas nähdä kuinka ens viikon käy. Todennäkösesti en lomaa voi oikein pitääkään, joten sitten voi olla, että jatkuu jumppailut. Tai sitte kuitenki pidän taukoa? Let's see...

Juhannuksena varmaan pitää kuvailla, niin saa elokuulla sitten taas lehtiin kuvia. Samoin jotain videokuva aon kans tulollaan, mikäli hommat menee putkeen. Kaikki riippuu toki säästä! Ois hyvä olla oikein hyvä, lämmin ja aurinkoinen ilma, kiiitttos! Odotan kyllä innolla niitä kuvaushommia- tulee varmasti oleen taas kivaa ja hauskaa hommaa! On mitä odottaa :)!

Jalakoja

2010-06-11T22:56:00.002+03:00

Kävin sitte rykimässä niitä koipia tänään. Vaihteeks eri salilla, niin tuli samalla sitä vaihteluaki... Ja kieltämättä kyllä tuo vaan hyvä sali on, ei siitä pääse ei yli eikä ympäri. Reisien ojennus- ja koukistuslaitteet on kyl huonto, mutta harvassa paikassapa ne mitkää hyvät onkaan ees tällä paikkakunnalla. Enkä kaikkia oo kyl ees testannu, heh, ei sen puoleen... Et menee ne ny nuoki siinä missä muutki. Prässi kyllä on ihan parasta A- luokkaa! No kyl ne treenit ihan hyvin meni, vaikka tökki mennessä. Mutta tökki lähinnä siks ku oli niin himputinmoinen kiirus koko pvän. Onneks sinne salille pääsi jotenki vähä rauhottumaan. Loppu se ahistus, jäi sinne rautoihin...

Että näillä mietteillä vkonlopun viettoon :). Ja jos jaksan, ni huomenna teen kyllä penkkiä vähän, mutta kylläki mun veljen kotona... Mut voipi olla, että en ehdi tai muuten pääse orientoitumaan. Saas nähdä. Ois kuitenki sentäs kerranki varmistaja!

Loppuja viikon treenilöitä

2010-06-10T15:56:00.002+03:00

No mihinkäs mä jäinkään...? Olkapäätreenistä mainitsin, selkäki tais tulla ilmi, mutta hauberi ja ojentajatreenit oon kans tehny... Niissä sellasta lievää noudujohteisuutta havaittavissa. Ei voinu painoja lisätä, muttei toistojakaan, mutta kevyemmin se rauta liikku ku viime kerralla.

Vielä ku jalat pääsis jauhamaan jossain vaiheessa... Let's see, let's see... Tänään oli vähä niinku tarkotus mennä, mutta saattaapi jäädä haaveeks tai sitte ei... Väsyttää nimittäin aika mahottomasti! Oli liikaa asioita mielessä- ja ens yönä niitä on vielä enemmän :/. On vinkee tunne tajuta odottaneensa jotain elämässään ja sitte ku yhtäkkiä se onki todellisuutta, ni ei osaa oikein nyt suhtauta. Vaikka ei aina ookaan uskonu tapahtuvaks. Ja jos jotain mukavaa ja ihanaakin- niin sitten jysähti sellanenki asia tuossa, että lumpsahdan opiskelijaks takasin- ja oon jo opintotuet käyttäny :o. Voi olla "aika" tiukka syksy tulossa, mutta ainahan sitä elämässä selviää, ei paranis nyt murehtia taasen liikoja...

Ja voimaa ammennellaan... hmmmm... treeneistä? Ihan noi ylävatsapalikat häämöttelee, ku puristaa- siispä alavatsojen näkymistä odotellessa... :) Nehän ku ei mulla oo vielä esillä ollukaan oikeen...

2010-06-09T10:52:00.002+03:00

Mä kun vähän niinku elän näistä valokuvista, tulee räpsittyä varmaan joka päivä kyl kuvia- niin laitellaan tännekin sitten jotain aina väliin... Muustakin kuin musta :)

Alkuviikolla ollu niin nihkeetä ja väkinäistä treenailla, ettei juurikaan oo sanomista oikeen mistään mitään. Samaa settiä kuitenki oon tehny, mutta liikkeitä hiukka varioinu. Koitan nyt tän ja ens vkon aikana vielä jotain saada aikaan, mutta sitte pidän salista vkon tauon- näillä näkymin. Saattas tehdä ihan hyvää välillä lepuuttaa. Mutta katellaan nyt...

Eilen sain vikat asutki ja niihin nyt oonki sitte 100% tyytyväinen... Täytyy katella nyt tässä sitte tätä muuta repertuaaria. Mutta ihan kivaa! Nyt sitte onki jo sellanen olo, että tulis jo se syksy (tosin sais tässä kunnossaki tapahtua taas joku edistyspyräys). Viime viikon ja toissavkon paino ainaki ollu ihan samoissa, mutta katsotaas nyt sitte tän vkon lopussa vielä, että mikä on meininki... Maha ollu kipee muutaman päivän vaan...

Vihdoin vika treeni tälle vkoa

2010-06-05T18:00:00.004+03:00

Tein sitte viidennen treenin tälle viikkoa! Olipas ihanaa! Voi ku ois joskus ees mahis vääntää viis kertaa viikossa <3.

Tein rintaa ja vatsaa. Vatsat kylläki ekana- kolme eri liikettä ja kiertojaki het kärkeen. Sitte penkkiä ja rintakonetta sekä pulloveria... Ja oli muutes sitte pullover ihan kevyt, mutta penkki se vasta kulkikin! Oli oikeesti ihan liika kevyttä! Sen ykkösen oisin voinu nostaa kolmisen kertaa, avustajan kera kylläki! Että hyvin nousi :).

Oon kyllä niin kutistunu muutoin, että ihmetyttää itteeki. Vallanki ku ei oo tunnetta, että ois dieetillä ollukaan ees... Hyötyliikunnan lisäämisellä (tai siis aloittamisella siis vasta) lähdetty päasiassa liikenteeseen. Tietty ne herkut on minimoitu, mutta silti...

Ja jos elämssä on kovin ollu vaikeuksia ja ikäviä asioita tapahtunu, ni nyt on syytä ainakin olla onnellinen ja tyytyväinen niistä ihanista sekä kivoista asioista, mitä elämässä on ja tapahtuu... Ja keskittyä niihin! Yksi niistä vois sitte olla vaikka tää sali- ja kisailumeininki. On ainakin vihdoin ja viimein treeneistä tullu tulosta- vai nytkö se alkaa häämöttämään tuolta pikkuhiljaa, että mitä siellä nahkan alla oikeen on tapahtunu...? No joka tapauksessa, onpa mielenkiintosta huomata jotain tapahtuneen! Ja kun ottaa huomioon mun elämäntilanteen, niin sa olla kyllä mielissään, että on pystyny treenaileen kuitenki pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti kaikesta huolimatta. Toivo on pitäny siis vireessä <3. Ei siinä mitää, kunhan saa tuolta vyötärön seudulta vielä kisaan rasvavarastit tyhjiin, että näkyis sieltäki jotain ennennäkemätöntä, niin sitten... sitten... :)

Vkon lopuilla...

2010-06-04T17:29:00.002+03:00

Jalkaosastoo tänään.

Yks teline oli varattuna koko ajan, että jouduin koko kyykistymiset jättää väliin, muttei se nyt niin vaarallista kaiketi ole... Kaikkee muuta sain tehtyä ja joka liikkeeseen sai lisätä joko painoja tai sitte toistoja tai sarjoja. Että noususuhdanne on edelleen olemassa... JEE!

Kauheeta toi pyörällä polkeminen on edelleenkin! Niin kauhee alapäärunttaaja toi munamankeli kyllä on, että on ollu pakko vähentää... Jos alamäet "ajelis" ;)... Ku ei enää pysty oikeen istumaan penkilläkään, heh. Piparimurskaaja!

Tänään noin muuten sain ikäviä uutisia, mutta ne oli oletettavissakin... Taas jatkuu ikävien asioiden rumba, mutta hetkeekään en usko, että osapuolen valitus menee mitenkään läpi. Tapahtunut mikä tapahtunut- ei se omia tekojaan saa pyyhittyä pois, vaikka kuinka yrittäs. Omasta mielestään ehkä, mutta neki omissa kuvitelmissaan. Mikään paha teko ei jää aivoista pois koskaan- ja siihenki uskon, että pahoista teoistaan joutuu kyllä vastuuseen ennemmin tai myöhemmin- Pietarin portilla ehkä viimestään?? Tietysti seki, että jos oikeesti ei tajua tekevänsä väärin, niin anteekshan sellasille voi anata, mutta kuinka tietää, eikö toinen oikeesti ymmärrä vai eikö ole ymmärtävinään? Ja vaikka joku ihminen antas anteeks, niin onko se sitte täysin sovitettu? Niin vaikea ymmärtää ylipäänsä sitä, että kuinka jollakin voi olla oikeudentaju tosiaan niin hukassa- ja vielä tällä tempulla vahvisti ja alleviivas sen seikan? Ei kieltämättä tekis mieli sellasen/sellasten ihmisten kanssa olla koskaan missään tekemisissä. Ja osan ihmisistä saakin valita, kenen kanssa on ja kenen ei, ja sen myös aion tehdäkin- vielä varmemmin tästä eteenpäin. Vain välttämättömät ja oikein pakolliset kuviot voin hoitaa näiden henkilöiden kanssa, koska osa on sellasia, että käytännössä vai oltava jonkinmoisissa tekemisissä. Ja opeteltava olemaan pahoittamatta omaa mieltä näiden teoista sekä sanoista.

On vähän ollut kyllä vaisu päivä. Tosin ainahan joka päivään mahtuu myös muutama ihana asia <3! Niin myös tähänkin!

Torstai toivoa täynnä

2010-06-03T17:30:00.003+03:00

Hauista ja ojentajaa siispä tälle päivää... Meinas taasen oksetella, mutta kun aines laskeutu mahalaukusta pois, ni johan loppu öllötyski. Varsinaista tehonlisääjää, ku joutuu koko ajan tekemään jotain, ettei tulis öllö olo, heh...

Sain taas lisäillä treeniin painoja- aika huisia! Kivaa!

Muutenkaan ei oo sellanen rättipoikkiväsytuska kuion yleensä- oikeestaan on vielä ollu olo ku ei dieetillä oiskaan. Oiskohan peräti suurimpana osasyynä se, että tää on eka kerta, ku astmaan on dieetin aikaan lääke ja homma hoidossa. Ei oo nimittäin sattunu keuhkoon niinku yleensä on, eikä oo tullu tunnetta, että happi loppuu... Aika hienoo! Varmaan on muutenki asiat kerranki kunnossa- yksityiselämä kuin treenin ja ruoanki suhteen, mutta luulenpa, että toi astma on aiheuttanu kuitenki pahimmillaan sen vetämättömän ja tuskaisen olon. Tosin ehtiihän tässä vielä tapahtua...

Eilen tuli kisa-asuja ja tottahan niitä tuli soviteltuakin, mutta en ollu yhtään tyytyväinen. En sitte, en. En millään muotoa ja mihinkään. En tiiä, sain kyllä ystävältä vinkin, että kokeilet sitte parempana päivänä (=kun oon nukkunut), niin voi olla eri meininki. No en mä nukkunu viime yönäkään kuin noin 4h valitettavasti, mutta ei ne asut kuvista katottuina näyttänytkään niin pahoilta, mitä eilen... Pientä fiksailua vailla vaan. Ne on mulle jokseenkin liian isot... ja malliki on muunneltavissa paremmaks. Joten täytynee tässä hommata kone lainaks tai sitte tikuttaa käsin... Mut kyl ne tollasenaankin varmaan ihan hyvät ois...

Sleepless in Jkl

2010-06-03T10:45:00.002+03:00

No eilen ei oikeestaan mitään ihmeietä, cykkelillä kanitin pitkin citya, mutta oon tullu siihen tulokseen, että kyllä se ei meikän hommaa oo edelleenkään tuo pyörälläajo. Tota satulaaki on tässä vuosien mittaan vaihdettu useempaan otteeseen, mutta aina vaan se sattuu- oli missä asennossa hyvänsä. Ku sain Jopn tai Ainon lainaks vaikka viikoks, ni tietäs sitte, onko niillä ajaminen helpomaa. Voi ainaki kuvitella. Muotta tuo on sellanen luunmurskaaja kyllä, että aina vaan yhtä tuskaa. Vaikka veliseni kävi ruuvaamassa penkinki paikoilleen, ettei se enää pyöri. Ni silti.

Unet on ollu vähissä tän vkon kyllä. Jotain 3-4h yössä- ei hyvä. Kyllä se sitte päivällä verottaa väsymyksenä väkisinki. Viime yö oli eka, että sentäs nukahdin ajoissa, mutta sitte heräsinki "ajoissa"... Katoin kelloa tunnin pyörimisen jälkeen (ku odottelin, että se sois), ni oliki NELJÄ VASTA!!! No, sitte pari tuntia valvoin ja nukahdin, kunnes puolen tunnin päästä multa tullaan kysmään, että millä saa ripsivärin pois... Vastailtuani sain ihme kylläkin uudelleen unen... Ni sitte ½h päästä: "Voiko lapset käyttää ripsiväriä...?". Juu ei voi.

No, tää on tätä valvoilua näköjään taas, kun opinnot loppuu. Vois tenttiä kesän, ni jos se auttas nukkumaan. Ihan vaan harrastusmielessä vaikka. Mikä ihme siinä on, että aina, ku oon pelkästään töissä, enkä opiskele, ni ei uneta. Ihan aina ollu sama homma, siis ihan aina. Ja sitte ku on opiskelua, ni nukun hyvin. Ja mitä lähempänä tentti ja mitä enemmän siihen vaikka on lukenu viimeset päivät paineessa ja kiireessä, ni sitä paremmin nukkuu. Ja aina parhaiten tenttiä edeltävänä yönä. Ja jos työ on uus ja haasteellinen ja paljo opittavaa, ni nukun hyvin. Mutta sitte ku se alkaa menee rutiinila, ni sitte taas valvotaan......... Koko ajan pitäs olla jotain vaikeeta ja uutta muka. Mikähän vika päässä sillon oikeen on, ku tollasta on?

Verottaa vaan sitte tää valvominen treenejä ja keskittymiskykyä eli vaikuttaa koko päivän kaikkeen mitä teen... Ja lopulta ei meinaa jaksaa tehdä mitään ja mitä vähemmän tekee, sitä enemmän valvoo. Vmäinen kierre.

Tiistain selkä

2010-06-01T22:39:00.003+03:00

Nooo taas pisempää sarjastoo useempaa toistoo ja isommilla pianoilla- ainaki ekat sarjat :).

Hyvä treeni ja iloinen mieli! Tuli kivoja uutisia Pohojanmaan suunnaltakin (ei se, että mun veljen pihassa oli karhu möyriny- vaan se toinen). Mukavaa, kun on kesässä taas jotain odotettavaa- näkyy ja kuuluu sitten täällä blogissakin varmaan jossain vaiheessa!

Lenkkejä ei varsinaiseti tartte kyllä tehdä, kun fillaroin vientimatkat... Joten ei niistä sen enempiä- vielä ainakaan...

Happy hippie!

Junppaaaa

2010-05-31T20:37:00.004+03:00

No olkapäitä tänään- mitään kevyitä viikkoja tartte- vielä ainakaan...! Pitkää sarjaa pitkään ja 5 kg lisuketta ainkain ekaan liikkeeseen... Tosin olathan on saanuki alottaa melki alusta, ku toi vasen on kipuillu... Nii ja muut meniki entisillä painolla.

Nytkin oksetti, muttei läheskään niin paljoa kuin viimeks- otin nyt vaan puolikkaan annoksen sitä lisääjää... Taitaa piisata ihan hyvin tällä erää!

Ainiin ja olin aamulla 4 h luontoretkellä, tosin 2 h siistä oli aktiivista kävelyä, mutta silti. Menipä hyvästä lenkistä! Ois ihanaa saada joka ulkoilu tehdä tollasessa oikeessa maastossa ja keskellä luontoa... Alko jo olla partioaikoja ikävä!

Paino tippu taasen viime vkolla kilon verran, joten hyvin tässä eteenpäin mennään...

Viikonloppu oli ja meni ja ihan hyvin pysy hommat kuosissa eli ei tullu nautiskeltua antimista :). Yks lusikallinen piti kakkua maistaa- ja se piisas kyllä ihan hyvin!!

Oli vähän ikävää kyllä huomata, että erääseen henkilöön varmaan ainakin lopetettava yhteydenpito tai oltava kertomatta omista asioista enää yhtään mitään, sillä se onkin se, kuka kertoo kaiken henkilölle, jolle mun elämä ei enää kuulu, ja jonka kannattas mun elämän utelu/seurailu lopettaa, jotta pääsis elämässään eteenpäin... No, tästä seikasta tuli monta muutakin seurausta. Ikävää sinänsä. Inhottavaa kuulla, kuinka ihmiset selän takana puhuvat pahaa keskenään, mutta täytynee lohduttautua sillä, että "mitäänsanomattomistahan" ei puhuta mitään... Eipä tuokaan totta ole, mutta jotakin tässä nyt tarttee... asennetta... tai jotain...

Mutta elämä on ja tästä jatketaan silti- eri eväillä vaan...

Viikon vika

2010-05-28T18:52:00.004+03:00

Eli koipitreeni...

Tein pitkää sarjaa, mutta jouduin jättää vähä vikoja liikkeitä pois. Elämäni ekaa kertaa OKSETTI koko treenin ajan! Tehdessä ei, mutta het ku lopetti, ni sylkyä virtas ja silmissä musteni. Ja aivan hilkulla oli, ettei se oksennus ois tullu. Tai siis tulossa se oli, mutta sain nieleskeltyä aina takasin. Kerta se ois ollu ensimmäinenki, ku ois laatta lentäny. Tai en tiiä vaikka se vielä lenteliski, ku vieläki tulee sylkyä suuhun. Eikä oo siitä kiinni, että oisin niin kovan ja totaalisen treenin tehny! Ei se niin kova kyllä ollu, vaikka joka liikkeeseen sainkin taas lisätä sen 5 kg lisää painoja...

Epäilen, että ku tänään vaihtu rasvanpolttaja (niin sanoyyu polttaja- mikäänhän ei oikeesti sitä polta) ja sitte vielä yhtä uutta tehonlisääjää otin nyt maksimiannoksen, ku eilen ei tullu mitään sivuoireita. "Ehkä" siitä maksimiannostuksesta riittää mulle se puolet... Näköjään. Kokeilen ens viikolla puolta ja kattelen, mitä tapahtuu. Muttei tuokaa hääviä oo. Ja jos makuuasennossa oli, ei laatta lentäny, mutta ku nousi ni ihan musteni ja oksennus oli lentää. Toi musteneminen noustessa ny ei oo mitään uutta, ku aattelee, että verenpaine on ihan alhaalla yleensä. Mutta toi mustuminen ja oksettaminen on aina liittyny johki shokkitilaan. Ni nyt tismalleen samat oireet. YÖKKÖ!!!!!

No sellanen loppuvkon rysäytys! Vielä pitäs järkkäillä synttäreitä sunnuntaille- eli siivota ennen sekä jälkeen... Sun muuta hörhötintä. Huhhuh! Ja katella kiltisti, ku muut syö kaikkee hyvää herkkua, heh ;D. Jospa se luopuminen ois sitte sen arvosta ja palkittas syksyllä :)? HOPE SO!

kello jo seittämän ja treeni loppu puoli neljä... Eikä vieläkää pysty syömään mitään, vaikka maha tuntuu ihan tyhjältä. Oksettaa vaan ja sylky virtaa. On tää outoo...

Mut muuten on hyvä fiilis siitä huolimatta <3. Aika kauan sai odottaa tätä fiilistä. Nimittäin koko elämäni. Oletin kyllä, ettei sellasta tuu, mutta yllätin itseni :).

Ihana biisi viikonlopulle för alla: JukkaPoika: Mielihyvää

Lopulta viikkoa

2010-05-27T17:58:00.002+03:00

Tänään tein vaan rintatreenin... Jospa ens viikolla sitte sais tehdä käsitreenin tämän sijasta- tai sitte jopa molemmat eri päivinä. Ois buenoo... Mikäli siis en pidäkään kevyttä vkoa...

oli kyllä tänään taas voimallinen olo (tais sitte muuten vaan oon niin happy, ettei enää väsytä) ja treeni kulki. Oli kevyen tuntunen penkki, mutta missä liekään varmistaja, ku sellastei oo?? ois oikeesti saanu taas enemmän irti, ku ei ois tarttenu pelätä ja jännittää sitä, että jääkö se kurkkendaalin vai ei... Vois joskus sitä maksimiakin kokeilla tässä, mutta siihen tartten kyllä ehdottomasti apua kaiken varalta... Saattas mennä 75 kg bodytyylillä? Arviolta?? Sais kyllä mennä enemmänkin, ei sen puolee... Fly ja pullover nappasin loppuun ja ihan hyvältä tuntu!

Ja taas oon ajellu pyörivällä satulalla siellä täällä, heh. Ja on kyllä rasittavaa, mutta ku on se yliannostus, ni se on... Onneks vkonloppuna tulee Oikee Mies käymään eli pikkuveli, joka on vielä siltä ajalta, ku miehet oli miehiä, heh. Se lupas rassata mun munamankelin kuntoon, HUH!!! HELPOTTAAAAAA!! Siihen asti voi vielä kiduttaa itteeni tuolla veivuulla...

Keskellä viikkoa

2010-05-26T14:37:00.002+03:00

No salia ei tänään, mutta pyörällä aamulla vein kaikkea joka paikkaan. Viime vkolla oli kevyt polkee... Ja nyt oli raaaaskaaaas... Ja askel painaa ja mieltäki vissiin painaa maailman pahuus- tai lähinnä ihmisten raakuus ja ajttelemattomuus ja järkyttävät teot.

Karkkia ja jäätelöö tekis mieli niinku ihan kauheesti ja sillee. En tiedä, onko se sitte sitä, että hiilarintarve ois vai ihan muuten vaan...? Veto on pois, vaikkei kyllä mitenkään pahasti, ei sen puoleen. Jospa tässä kuitenki ajattelis sitä kevyempää viikkoa seuraavalle. Saattas auttaa tai sitte se vakiotaistelu voimien loppumista vastaan onki jo alkanu... Yleensähän se vikat kaks kuukautta on tällästä- tai pahempaankin ei sen puoleen. Noooooo, kyllä se tästä vielä! Ei se ny näin aikasi voi alkaa, kyl tää nyt on vaan väliaikasta, uskon pois!

Risteys, ku tossa pyörässäki koko ajan on jotain. Eka siitä vaihdoin jarrut epäonnistuneesti- ja nyt niitä jarruja ei oikeen oo yhtään oikeestaan enempää kuin ennenkää, mutta ääni on sentään pois. Eli jotain on pielessä. Ja mä vihaan kaikkee rassailua ja MIESTEN HOMMIA!!! Ja sitte nyt siitä on irronnu satula. No oon kyllä ajanu sen kanssa, vaikka irti onki, mutta se ei oikeen pysy paikoillaan... Rasittavaa! Ja tietysti pystyssä se etuosa, ni ainaki tuntuu ikävältä, fuck! Noooo, mulla on varmaan joku burn out noihin rassailuihin, ku vkonloppuna nypin niitä nastojaki talvirenkaista, että sais kesärenkaat tilalle. No sitte vielä tuo satula, ni antaa olla! Mieluummin ajan tollee kuin jaksan alkaa taas ettiä sopivaa avainta ja vääntää noin sata kertaa väärään suuntaan, pahimmassa tapauksessa väärästä kohtaa ja niin ruosteista ruuvia tai mutteria, ettei se ees irtoo tai saan sen vielä tiukemmalle. Ja lopulta jos saisin kaikki kiristettyä jne., niin huomaisin, että se satula on vinossa tai väärin päin tmv. Aina se sellasta on! Kyllä vaan tulee mieleen tää tasa-arvo... Tai vaikeus siihen sopeutua. Mieluummin olisin kotona ja siivoisin ja laittelisin kotia, ruokaa jne. kuin tekisin tollasia äijien juttuja! En taida ikinä sopeutua tähän nyky-yhteiskuntaan? Mies (jos sellanen ois) vois ihan mieluusti hoitaa autoasiat ja kaikki poraamiset ja ruuvaamiset... Mutta mitä vielä!

Notjoo--- tuli vähän eilen valvottua, kun mietin kaikenmaailman asioita ja ihmettelin tätä elämänmenoa, niin nyt sitte on justiin tällänen tää olo...

Vko 21 alkutaival

2010-05-25T17:55:00.003+03:00

Eilen meni olkapäätreenit oikeen mallikkaasti- sain lisätä hyvin painoja ja muutenkin jaksoin tosi hyvin. Ja tuntu jokseenkin siltä, ettei täs nyt oikeen tuntunukaa missään eli treenit loppu kesken ;). Samaa settiä kuin edellisviikoillakin...

Tänään sitten selkätreenit. Jätin pudotukset väliin, ku on nii rasittavaa, ku ei oo sitä apuria siinä auttelemassa painojen vähentelyssä, niin on lähinnä rest-pausee sen sijaan, että ois pudotuksia. Tosin eihän niissäkään mitään vikaa ole, ei sen puoleen... Mutta silti. No muutenki oli jotenki nahkee olo, vetämätön. Ja nukuttiki aamulla ihan pöllösti. Mikä lie, sateiset säätköhän niin?

No, huomenna ei mitään salitreeniä, ni eiköhän ehkä taas ala voimistumaan. Ja jos ei vielä loppuviikostakaan ole terässä, niin sitten taitaa olla kevyemmän viikon paikka tällä kropalla. Johan ne painot on noussuki ihan hyvin. Tosin nyt vasta alkanu se painoki tippua, niin voi olla, että sekin rokottaa heti voimia... Monen asian summa kenties, mutta näillä mennään vielä tää vko...

Loppuviikosta

2010-05-24T09:47:00.003+03:00

No torstaagina treenasin hauikset ja ojentajat- ja molempiin sai heittää yhden pykälän painoja lisää joka sarjaan- eli 2,5-5 kg lisäykset. Hianoo! Pidempää sarjaa ja useempaa sarjaa- periaatteella mennään edelleenkin. Rintatreenin jätin tarkotuksella lauantaille, koska oli tarkotus mennä Treelle reenaas- mutta kuinkas kävikään: paino sanalla PITI. Tuli ikävä suunnitelmanmuutos ja ajelinki kotiin reissultani kaikessa rauhassa...

Perjantaina sit väänsin jalkaosastoo ja siihenki painojen lisäys oli ihan kiitettävä. Oispa ihanaa saada treenata vihdoin terveenä pidempään, niin kehittyskin edes! Toi astmakin tuntuu ainakin tällä erää olevan suhteellisen hyvässä mallissa. Ihan vähän ottaa vaan kehkoon kipeetä, jos tekee pidempään jotain raskasta- esim. polkee ylämäkee. Mutta ei ala heti, eikä oo niin kovaa kipua, että pitäs pysähtyä. Ja mikä parasta, se tunne ei jää päälle pitkäks aikaa sen jälkeen, vaan lähtee/hiipuu pois. Jess!

Tää mun huvittava komediaputki- elämää jatkuu aivan kuin ennenkin, heh... Päätin sitte lähtee sinne yöelämään pitkästä aikaa, ku ilmatki suosi ja kaikkee. Vahdin laukkua kuin haukka koko illan, ettei sitä pöllittäs... Harvinaista kyllä, oikeen kivan potentiaalisen olosen miehen siellä näin ja juttelinki. Aattelinki eka, että onko se joku vanha tuttu tai sukulainen, ku se jotenki pysäytti- siis se sen näkeminen. Niinku oisin nähny ja jutellu ennenki. En osaa selittää kyllä, mutta semmonen, että no siinä! Ja ku aina jossain ahistaa tai häiritsee joku, ni täs tuli het sama tunne kuin jos näkee jonku tooooosi läheisen ihmisen, josta tykkää paljon. Ni ehkä se sitte joku sellanen oli tai jotain, mutta en vaan vieläkään saa päähäni, että mistä?? Ei ahistanu jutut, ei puheet eikä käytös, eikä se ees ahistellu tai yrittäny, mikä oli sinänsä jo kiva huomata ja kokea. Niiinnno, ei siinä mitään- sainhan mä siltä oikeen puhelinnumeronki, ni SE PUHELI KATOS samana iltana! Heh, oikeen oikeesti voi sanoa, että kohtalon ivaa. Eli ei numeroa, ei kontaktia. Harmi sinänsä.

On oikeesti tosi aharistavaa, ku joku yrittää väkiste tunkee elämään ja/tai vonkaa vaikka kuinka sanos, että ei, ei ja ei. Oisko se sitte joku viite jonkinmoisesta väkivaltasen käytöksen uhasta, kun sillee käyttäytyy, ettei ota toisen toiveita huomioon ollenkaan, vaan toimii oman pään ja halujen mukaan? Mutta mistä sen sitte ite tietää, ettei käyttäydy samalla tavalla, jos kiinnostuu jostain? Yleensä ku ei kiinnostu, vaan vasta huomaa yhtäkkiä olevansa suhteessa, vaikkei oo ehtiny ees kiinnostua (muutaku kaveritasolla ehkä). No ainaki jos mulle joku sanois, ettei haluu olla, tai ettei kiinnosta, niin en kyllä sitte olis yhteydessäkään/kinuais, vaikka kuinka oisin rakastunu tai ihastunu. Vai voiko sitä mennä niin epätoivoseks, että alkaski mankumaan, ku oikeen ois in lööööv? No en tiiä, enpä usko kyl, omalta kohdalta ainakaan... Vähä ennemmin mulla niin, että jos kiinnostunki, ees pikkasenkaan jossain vaiheessa, niin koko ajan epäilen, ettei se toinen ees haluis olla kontaktissa tms. Ja monesti sitte hommat hiipuukin siihen, etten usko ja en sitte pitele yhteyttä. Eli epävarma itestäni. Varmaan liikaakin...

Koko viime vkon, ja on vieläki, oli tunne, että elämä on niinku pitääkin ja on sellanen vinkee tunne. Nothing less, nothing more. Vaikka tottakai sitä nyt toivoo, että jotkut asiat ois paremmin. Mutta ettei nistä oo mitään hätää, vaan elämä on justiin nyt niinku pitääkin. Ja niinhän se on. Joskus varmaan on toisinkin ja hyvä niin. Ja sillonki se on niinku sen kuuluukin olla.

Ei pitäs ottaa puhelinta mukaan, mutta silti otin. Onneks se ei ollu kuin 17 e luuri, kun en ole vielä uutta ostanut- odottelen vielä niin kauan ihan periaatteenkin vuoks, että saan maksettua sen vanhan pois! Tais vasta ens keväänä olla soppari finaalissa... Eli sillon sitten. Mutta taas ei oo kenenkään numeroita- justiin kun sinne niitä olin tallennellu. Hmmmmm... Aina sattuu ja tapahtuu. Mulle ainaki näköjään. Täytyy kattoa taas joku halpis tai toivoa taivaasta sitä edellistä takasin. Niin vaikee uskoo, että kukaan ois sitä varastanukaan, kun sellanen karvalakkimallin puhelin kerta oli... Mutta eihän sitä ikinä tiiä...

Dieetti on vasta nyt alkanu purra oikeen oikeesti. Tää viikko koetellaanki sitte taas oikeen urakalla, ku vettä tulee ku saavista kaatas. Pitäs olla kunnon ulkoilupuku, että vois mennä tonne, vaikka mitä ja miten paljo tippus taivaalta... Nooo, katellaan, katellaan. Tekis mieli osta HAI- saappaatki, ni ei tarttis aina kastella varpaitakaan kun ulkona käy. Ei se mitään, enhän mä sokerista oo edes, mutta ettei vilustuis sitte ku oikeen kastuu. Ja salilla sitte taas on niin kostee ilma, ettei saa henkee.

Pe-la olin Nastolassa "enkeli"ystäväiseni luona. Oli ihanan rentouttavaa ja tosi kivaa. Vähä meinas jopa kurkkua kuristaa sieltä lähtiessä. Ja jostain syystä en vaan jääny la-su väliseks yöks, vaikka periaatteessa oisin voinu, ku se toisen kaverin luo meno peruuntu. Ja tuntu sitte tääl kotona siltä, että ois sitä vaikka voinukin jäädä sittenkin, kun meinas olla yksin vähän tylsää. Joku vaan oli, etten jääny. Oli vaan tunne, että ei nyt voi jäädä. Vaikka ois voinu. Ja sitä kummastelinki tääl yksinäni, heh. Mutta ilmathan suosi viikonlopun aikana ja oli tosi mukava ulkoilukeli <3. Mutta kyllä sitä niin kummia päätöksiä joskus tekee tälläsissä hetkissä, ku pitää joku asia vaan tehdä.

Vähä seurantakuvaa väliin:

Alkuviikon etapit

2010-05-20T10:49:00.002+03:00

Treeni kulkee ihan megahyvin- IHANAA :)! Maanantaina olkapäätreeni- painoja sai nostaa ja olkapääkipukin pysyy poissa pienellä kikkailulla.... Vatsaa ehdin myös tehdä ihan hyvin- myöskin isommilla painoilla!

Ultraäänikuvissa pääsin käymään myös. Kivulle ei selitystä löytynyt, mutta selvis siellä ainakin seuraavaa: Kiertäjäkalvosimen paksuus on paljon keskimääräistä suurempi. Eli hyvässä kunnossa naisilla se kuulemma on 4 mm, mielhillä 5 mm ja treenanneilla miehillä 7mm (harvinaisemmissa ääritilanteissa max. 8mm). No mulla se oli 6.4 mm eli ihan hyvässä lyönnissä ;). Ihonalaista rasvakerrosta ei ollut (no ei ainakaan näkynyt näissä kuvissa) ja repeämääkään ei näkynyt missään- kaikki ehjänä. Tietysti tosi helpottava tieto, mutta ihmettyttää mistä toi kipu sitten... Sellanen munakuppiteoria on yks vaihtoehto, mutta katotaan nyt pääsenkö lisätutkimuksiin. Ihme kyllä, ettei mitään ollu kuitenkaa rikki. Kaikkihan ei tosin tuossa ultrassa näy, vaan varjoainekuvauksessa pari laatua. Mutta silti. Ahtaumia eikä muutakaan poikkeavaa ei ollut, just fine kaikki. Tuumas vaan tohtori, että ei sulle ainakaan nakkikioskin jonossa tulla ryttyileen näillä lihaksilla... Haha! Jaa-a. sitei tiiä, mutta toivottavasti ei (lihaksista riippumatta).

Tiistaina sitten huitasin selkätreenin ja toivoin, että ois ollu apua siinä... Näin se menee. Ois ollu aika kullanarvonen. Joskus kun vaan ei saa tuntumaan millään, kun itekseen vääntää- joskus sitte taas saa, vaikka itekseen tekiskin. Vaihtelee hyvin- ja melki tietää jo alkutreenistä, että mikä se meinki onkaan... Välillähän sitten taas on sellanen olo, ettei millään pystys apurin kaa treenaan, et piisaa hyvin omat avut...

Eiöen olin 20-30 minsaa max. auringossa- ja täytyy sanoa, että aika ärhäkkä on aurinko tällä perusteella, ku tollasten rannut jäi jo selkään :0!

Viikon vika

2010-05-17T09:34:00.002+03:00

Pe 14.5. Jalat

No näille tein sitte pidempää sarjaa 20-25 toistoa, mutta saa vissiin nostella painoja, että alkaa tuntumaanki taas...
Etureisi- ja takareisikoneet sekä pohjekonetta ja prässiä ainakin.

Pohkeet on tosin jumissa vieläkin...

Melatorstain hillumiset

2010-05-13T21:58:00.004+03:00

No pitihän se käyda helatorstainaki toki reenailees... Eka vähä lenkkiä ja sitte salia...

Rinnan jätin kokonaan harkkaamatta ajanpuutteen vuoks, mutta hauberii ja ojentajaa vetelin samaan tapaan kuin ennenkin... Ranksikseen sai lisätä painoja ja ens kerralla saa jo kyllä hauiskääntöönkin...

Selkä Silverillä ma 11.5.

2010-05-12T16:09:00.002+03:00

Noonii, sitten taas Hesan päässä treenailue hiukan. Tein erilaisilla koneilla tietty kuin mitä yleensä, koska oli eri sali kokonaan. Täytyy aina käyttää hyväksi sellaiset mahikset sitten...

Istuen soutua, pulldownia edestä, naruvetoa ja kp- soutua eri kulmassa oli vuorossa siis. Ei oikeen meinannu saada tuntumaa ollenkaan... Oikeiden painojen hakemista jne.

Sit ystävyyksiä tapaamaan ja pyrskimään, hih ;). On se vaan ihanaa nähdä omiikavereita! Kumpa useimmin ois mahdollisuus! Tuli siinä taas paranneltua maailmaa ja ihmeteltyä, että kuinka voi niin erilaista elämät olla kans. Niillä (siis tällä pariskunnalla) niin seesteistä ja rauhallista ja tasasta. Ja mulla taas ihan yhtä mylläkkää. Mutta aika jännä juttu, mitä oon viime päivinä miettinytkin, on se, että mullei sellasia mitään uraunelmia ja muutakaan oo ollu, mitä monilla on elämässään. Ainut mitä oon oikeesti ja hartaasti toivonu, on se, että saisin elää justiin tuollasessa harmonisessa ja rakastavassa suhteessa, tasapainosessa jne. Et se on pienestä pitäen ollu se unelma sen vuoks ilmeisesti, kun en sellaisessa ole kasvanut kuitenkaan. Se oli sellanen saavuttamaton unelma sillon- ehkä pakopaikkakin, minne unohtu haaveilemaan, kun oli ikävää... Ja se unelma on kyllä jääny toteutumatta. Aika ironista. Ja jos oikeen aattelis, niin onhan se tavallaan poljettu ja nujerrettukin, mutta ehkä se on nyt sen kautta sitten saanu realistisemmat kasvot? Ja oon oppinu myös sen, että oon tainnu niin kovasti (=liikaa) sitä toivoa, etten olekaan nähnyt niitä asioita suhteissa, jotka olis pitäny tunnistaa ymmärtääkseen, ettei siinä suhteessa voi enää jatkaa oman ja toisen edun vuoksi.

Mutta paljonhan tässä elämässä on asioita, joista voi nauttia ja olla iloinen (muuta kuin se elämän peruskivi eli parisuhde, heh). Ja ennenkaikkea se parisuhde tulisi olla onnellinen, eikä raadollinen. Että ei enää oo sellasta hinkua ja niitä vaaleanpunaisia laseja, että on vaan ja yrittää, vaikka turpiin tulee niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oi jestas sentään! Tosin kuulin tuossa taannoin, että eräs henkilö on tuhoillut hyvien parisuhteiden alkuja mun elämässä - jo ennenkuin ne kunnolla oli alkaneetkaan. Ja tää oli aika järkytys kyllä. Koska en ollut osannut koskaan edes aavistaakaan. Enkä tiedä edes miksi? Aika käsittämätön vyyhti.

Mutta näin........ ja treenien pariin taas :)

Viikon alotus

2010-05-10T18:07:00.002+03:00

Milläs muulla kuin olkapäätreenillä...

Nousi ihan hyvin sarjatoistot onneks :). Yhen sarjan jouduin tehdä kiloo vähemmällä kuin viimeks, ku ne painot oli justiinsa varatut. Mut ei se mitään, ku kyseessä oli supersarja, ni siinä ei ny niin painoilla oo väliä, kunhan tuntuman saa- ja sain...

Vatsat jouduin jättää väliin ajanpuutteen vuoks, joten siirtyypi sitten jollekin muulle päivälle se...

Voi loppus jo tuo sukkahikipalkkari...

Lenkit ehdin kans tehdä. Lyhyestä virsi kaunis- on alettava pakkaileen, että pääsee huomenna taas pääcityyn reenaileen ja hoitamaan työhommia... Eväiden tekoo... Se on sitä tosiaan taas... Ja niiden pakkailua...

Viime loppuvkon reenaukset

2010-05-10T14:56:00.002+03:00

Niin tosiaan torstaina treenailin rintaa ja käsiä... Meinas taas tulla hoppu, että pikkasen tuli hopulla tehtyä ja yks liike jäi välistä. Penkkiin sai kyllä sen yhen pykälän lisätä painoja eli 2,5 kg- samoin hausikääntöön ja ranskalaiseenki ois voinu, mut tein niin vilkkaasti, että päätin olla vaihtamatta... Toi penkkipunnerrus on kyllä sellanen laji, että ku tekee tollee pyramidina, niin mieluusti ottasin varmistajan taakseni, mutta jossei sopivaa löydy, niin ei löydy ja sitte sinnitellään itekseen... Ei vaan uskalla niin hyvin...

Perjantaina sitte sananmukasesti rääkkäsin jalat siihen kuntoon, etten meinannu päästä rappusia ylös ja loppuiltana mustei sitte ollukaa yhtään mihinkään! Ihan loppu "paukut perästä" kesken, hah! Ja vielä ku toi palkkarin on sitä vanhaa paskaa, niin se ei toimi ei sitte vaan millään. Loppuspa se jo! Het ku uudet tulee, niin heitän noi rippeet pois, se on niin tuskaa sitä niellä, ku edelleenki maistuu ihan sukkahielle... Yöks!

Viikonloppu oliki kunnon sähellystä ja vähemmän autuasta... Taidettiin saada toi ruokamyrkytyski- lievänä kylläki. Kaikkia oksetti aivan järkysti ja maha oli kipee, mutta kukaan ei oksentanu- onnneks. Sankoja vaan on joka puolella nyt- ihan varuiks yöllä ripottelin...

Ois täs taas asiaa yhestä jos toisestaki aiheesta, mutta näköjään alko yhtä kiirus viikko kuin noi muutama viime vkokin, ettei taas ehsi kuin miettiä jossain välissä, että siinäpä hyvä aihe ja siitä ja siitä vois raapasta tänne ja mitä kaikkee sitä on tullu tehtyä jne........ Mutta ei nyt aika repee joka paikkaan. Lisäks ku koko ajan höösään joka suuntaan, niin oon niin kauheen väsy, että nukahdan heti ja nukun sitte sen 10-11 h, ni se on taas ajasta pois, hö!

Lenkkipäivä

2010-05-05T22:45:00.002+03:00

Eli en muutaku oo kävelly tänään... Ja otin alotuskuvat- vihdoinki! Olipas hullua, ku vertasin vanhoihin, viime vuoden, kuviin (sillä, et yritin kattoa, onko mikään kohta kehittyny) ja otin rasvamäärältään lähimmäks osuvat kuvat ja töllöttelin niitä... Ni sitte aloin kattoa, että millonkas ne olikaan otettu... Niin viime vuonna viikko ennen kisaa! Ei siis ihme, ettei lady ollu lavallakaa siinä kunnossa ku ois halunnu, heh! Ihmettelin, kummastelin ja ihmettelin... Oli niis nyt jonku verran vähempi rasvaa, muttei nyt oikeen juurikaan mitään kovin suurta ja oleellista eroa ollu... Hohhoijaa... No, se oli sillon ja nyt on nyt. Ei hyvin menny meikällä siinä vaiheessa- no ei menny kyllä muutenkaa, ei sen puoleen!

Mulla on joku bodausihminen "fanittaja" tuolta Britannian kulmilta, joka on seurannu mun kuvia ja treenejä, ja aatteli ihan tosissaan tulla mun kans treenaamaan syksyllä :o! Aika kaukaa kyl tulee, että toivottavasti on matkan väärti! On se ihan kisaaja itsekin, ettei ihan muuten vaan... Oon mä sille vinkkejä+ideoita antanu mitä on kyselly ja ainaki käytännössä voi antaa niitä sitte kasvotustenki (aina paremmin), jos se intautuu matkustelemaan. No, miksei, jos on mahdollisuus! Edelleen mietin, kandeisko tätä alkaa pitämään in english, ku sitä on toivottu... Aina vaan tupsahtelee uusia lukijoita/seurailijoita (nyt vielä Belgiasta, Alankomaista, pari Italiasta, pari Jenkeistä, pari tosta väliltä ja joitain muita... ei paljoa, mutta silti oishan se kohteliasta...). Tuntuu vaan niin kummalliselta, että siellä vaan asustelevat ulkomailla ja ovat kiinnostuneet yhden ihmisen salihikoiluista ;). No, kivaa :D! Eiks se oo niinku yhden asian eteenpäin viennin osasaavutus?

Selekäääää

2010-05-04T18:00:00.002+03:00

Notta tuli kiire ja jäi niinku reenit vähä vajaaks :(. Harmi!

Alataljaa 10x10
+ pudotus
Joo vois nostaa painoo kyllä, ni sais taas olla nii väsy, ettei mitää rajaa.....

Soutu kp nojaten viistossa
12 ja 10 toistoo. Vahingossa tuli vähempi tokaan sarjaan...

Ylätalja lapiokahvalla
7x10
Joo ja tähän loppu aika!

Se on sellasta, ku pitää yksin keretä joka paikkaan...

Hemmetti tosiaan, ni maistuu palkkari PAHALLE!!!!! Toivottavasti se loppus pian! Ei hajuakaan mitä se on- ja todennäkösesti menny jo vanhaksikin kaiken lisäks! Voi olla joku omaki sekotus, mutta tismalleen sukkahielle maistuu ja haisee, YÄÄÄKK!!! Ja treenin päätteeks, ku palkkari vois optimitilanteessa olla palkinto siitä kovasta rääkistä, ni aina ihan tökkii, ku pakko juoda... Mutta on noi vanhat käytettävä loppuun- säästää rahaakin jne. Ens viikolla jos sais sitte uusia aineksia ja maistusi taas normihyvälle...

Huomenna sitte ei salia, vois lenkkeillä. Tänään, ke, to ja pe/la vois olla lenkit. Pitäs tänään ottaa alotuskuvia, heh.... Aina vaan suunnitteluasteella...

Treeniä ja lisäravinnemietteitä...

2010-05-04T13:48:00.002+03:00

Noniin, olkapäätreeniä taas sen minkä op antaa myöten kivuitta. Vähä siellä jotain kyllä tuntuu, mutta ei niin pahasti...

Voimat välillä heikot isommissa painoissa, mutta pienemmillä sitte meni taas toistoja liikaa... Pitäs olla sellanen puolivälimalli- tai sitte enmmän voimaa, kiitos :)!

Pystäriä VAROVASTI ja tietyllä liikeradalla käsipainoilla
vaohetelevia toistoja 10 sarjaa...

Viparia sivulle
7x12
+ pudotus muistaakseni

Superina 3 eri suuntaan
3x8
Kirtojaki tekisin, muttei puhettakaa, että pystyis vaakatasossa ainakaan...

Vatsoja koneessa 5x12
+ pudotus

Pallolla rutistuksia
3x15

Ois se treeni enemmänkin voinu tuntua, mutta hyvä näinkin... Tuntu kuiteskii...

Tuossa noita lisäravinteita miettiny tälle dieetille... Rasvanpolttajilla ei dieettiä vedetä, mutta ne jossain vaiheessa kyllä piristää jonku verran siinä vaiheessa, ku omat paukut loppuu... Ja joissakin on apuna se, että ne pitää nälkää kurissa jonkun verran... Joitain vanhoja, mitä ennenki oon käyttäny, vois hankkia, mutta katotaan nyt tohtisko jotain uuttakin koklata.

Sit überväsymykseen treenien suhteen vois toimia jonkinmoiset tehonlisääjät. Niitä en kyl dieetillä ole kokeillut, mutta muutoin kylläkin joskus erittäin satunnaisesti. Apuna vois toimia nekin. Pienikin apu voi olla suurehko sillon ku ihan on voimatasot pakkasella ja väsymys kova. Kuitenki treenit kannattas saada pidettyä intensiivisinä...

Juu, ja tottakai pitäs saada hyvää halvalla, niin on muutes tullu netti kuumana pläräiltyä mainoksia ja tietoja ja alennuksia ja kaikenmaailman eri vaihtoehtoja. Tää onki sellanen viidakko, minne helposti eksyy- etenki aloittelija. Nykysin kun on niin paljon vaihtoehtoja joka paikassa, eikä erot välttämättä ole kuin marginaaliset- ja toisaalta voidaan myidä kalliilla ihan mitä sattuukin. Että siinähän sitä ollaan, punnitaan kaikenmoista tietoo ja kokemusta tässä vaiheessa. Huomannu senki, että jotkut ihan hyvät tuotteet on jääny jotenki jalkoihin ja arvo laskenu yli puoleen- siitä huolimatta, ettei ollu yhtään sen huonomoi kuin joku uudempi tuote... Mielenkiintosta!

Mietteitä väkivallan seurauksista vielä...

2010-05-03T22:29:00.003+03:00

On jokseenkin sellainen olo, että jospa jo voisi kääntää elämässään uuden sivun ja katsoa, mitä se tuo tullessaan. Niin kovasti toivon, että kaikki inhottava ja murentava olisi jo taaksejäänyttä elämää ja voisi jatkaa tästä eteenpäin ilman vastaavia kokemuksia. Voin kyllä sanoa (ja vihdoin sen myöntääkin), että olen kokenut melkolailla pahimpia asioita, mitä nyky-Suomi-yhteiskunnassa kokee. Olen katsonut pahuutta ja elämän synkkää puolta kasvoista kasvoihin ja kieltämättä järkyttynyt. On toki pahempaakin olemassa, ei sillä. Mutta ilman näitäkin olisi voinut elämää olla. Kyllä kieltämättä vieläkin kyselen välillä, että miks ihmeessä tollasta edes ylipäänsä tapahtuu ja toisekseen justiin minun kohdalle. Tosin olisihan se voinut olla ja tapahtua kenen kohdalla tahansa. Muttei tarvitsisi kenellekään tapahtua!

Valhetelisin, jos väittäisin, ettenkö kaipaisi onnellista ja rakkaudellista parisuhdetta, mutta kyllä silti tulen aina siihen tulokseen, että kestän kaiken kaipauksen paljon paremmin kuin sen pelon, mitä parisuhteessa olen kokenut. Tai ajatuksen siitä, että aloittaisi suhteen uuteen ihmiseen, eikä olisi varma, onko tämä samanlaista kuin aiemminkin. Sitä kun ei alussa voi tietää. Tai ehkä nyt jo osaan katsoa niin kriittisellä silmällä, että aika hyvin tunnistan ne omenat, jotka eivät olekaan sitä miltä näyttävät, mutta kuitenkin... Peloista on päästävä ennenkuin voi jatkaa elämää eteenpäin...

Mutta tähän nämä asiat eivät jää, kuten aiemminkin olen todennut. Liian paljon tapahtuu pahaa ja niitä tapahtumia voidaan kyllä estää. Monilla on kuitenkin taustalla se impulsiivinen käytös, joka sitten näkyy myös siinä, että mikäli on ottanut väkivallan käytön omakseen, niin tapahtumaketju on valmis, perheen ja parisuhteen sisälläkin. Ja se, että se sitten heijastuu heikompiin, lapsiin ja naisiin, niin en tiedä... On se vähän käsittämätöntä kuitenkin... Ja ei pidä unohtaa siis niitä muita väkivallan lajejakaan fyysisen ohella(mm. psyykkinen, taloudellinen, sosiaalinen...).

Mutta elämä jatkuu ja vanhoihin asioihin ei saa jäädä pyörimään. Yli niistä on päästävä ja sen eteen itsekin tehtävä töitä, ettei katkeroituisi ja jäisi jumiin tilanteeseen. Mutta itsestään ne ei siitä parane muutakuin tiettyyn pisteeseen- sen takia oman panoksen merkitystä ei voikaan väheksyä! Sitten voikin jo suunnata katseen tulevaisuuteen ja uuteen vaiheeseen tällä elämän polulla, kun pahimmista kiemuroista on päässyt. Niinhän se on, että haavat umpeutuu ja paranee, mutta arvet jää. Ja niiden arpienki kanssa oppii elämään niin, ettei ne estä elämästä kuitenkaan. Ja KAIKESTA AINA SELVIÄÄ! Se on ollu mun ja yhden mun ihanan ystävän mottona jo vuosia...

Nythän muuten oikeusministeriössä on menossa lakiuudistukset raiskauksia ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskien. Raiskaus on kuitenkin aina raiskaus, oli uhri missä tilassa hyvänsä. Että on syytäkin kyllä- hyvä, että on alkanut yhteiskunta herätä tälläisiinkin epäkohtiin! Eikä yritys ole yhtään kyllä lievempi kuin itse tekokaan. Samat seurannaiset niistä useinmiten kuitenkin on.

Mutta jos jotain voisin tästä lähtien korostaa, niin hyvät ihmiset, menkää sinne poliisin puheille heti, kun esim. perheväkivaltaa on tapahtunut! Ja jos kantti ei heti kestä mennä poliisin luo, niin ainakin lääkäriin! Se on palvelus paitsi itseäsi, myös yhteiskuntaa ja väkivallan tekijää kohtaan (vaikkei se siltä tuntuskaan). Tekijä tarvitsee apua varmaan yhtä paljon kuin uhrikin yleensä. Ja perheväkivaltaa tässä maailmassa piisaa aivan liikaa!

Ja ettei liian raskasta tekstiä ois, niin loppukevennyksenä: melkein vuoden hukassa ollut lempiPARASnapakoru löytyi yhtäkkiä laukun uumenista!! Luulin hukanneeni sen ihan lopullisesti. Olisin ostanut uuden samanlaisen, mutta eihän niitä enää missään ollut myynnissä... Harvoin tykästyn mihinkään maalliseen, mutta tuosta tykkäsin ja se tuntui niin omalta kuin tuntua voi- ja nyt se vihdoin löytyi <3. Pienistä iloista tulee suuria joskus, heh :).

Jospa tässä keskittys välillä tohon treenipuolenki kirjotteluun kuitenki...

Lasten pahoinpitely

2010-05-03T20:32:00.002+03:00

Paljon on ihminen pahaa tehnyt ja päässyt monesta rikoksestaan luistamaan milloin milläkin keinolla, mutta tällä erää lapsen pahoinpitelystä tuli tuomio- eikä ihan aiheetta. Eipä se uhrin elämää kyllä millään lailla muuta käytännössä- mennyttä ainakaan. Mennyttä ja siitä seuranneita traumoja kun ei vain voi pyyhkiä pois. Vaikka joskus itse kukin varmaan niin toivois tapahtuvan... Paha mieli on joka tapauksessa lapsen puolesta, joka ihan viattomana ja pienenä on joutunut kärsimään. Joutunut kärsimän siis siitä, että on läheinen henkilö niin äkkipikainen ja omaa käytöstään hallitsematon, ettei yksinkertasesti pysty hillitä itseään. Ei itseään, eikä käytöstään. Ymmärrän toisaalta sen, ettei siihen vain yksinkertaisesti pysty (ellei siihen ammattiapua hae), mutta ei se silti oikeuta mihinkään pahoinpitelyyn tmv. Tässä tapauksessa kuitenkin on kyse omasta kaikkivoipaisuudesta, jolloin siis on vääristynyt käsitys , että kaikkea voi kaikille tehdä ja omat teot on oikeutettuja- oli ne mitä tahansa. Kait alkujaan jostain lapsuuden kehitysvaiheesta, joka on jäänyt päälle?

Mutta niinhän se vaan on, ettei tässä yhteiskunnassa enää sallita lapsiin kohdistettua väkivaltaa rankaisukeinona. Eikä syyttä. Oon läheltä nähny nyt, mitä sellanen lapselle tekee ja kuinka luottamus karisee monen muun asian vaikeutumisen ohessa. Ei mikään kyllä voi mitata sitä tuskaa, mitä tollasesta käytöksestä seuraa. Kova työ edessä on sekä lapsella, että läheisillä, että saa asioita korjattua edes osittainkin. Mutta toivoa ei kannata menettää.

Aika usein olen huomannut kyllä väkivaltaisten henkilöiden olevan samantapaisia tai samoja piirteitä omaavia. Kaikki ei toki ole tälläisiä, vaan väkivaltainen käytös kumpuaa aivan jostain muusta. Mutta ne, ketä itse olen läheltä seurannut ja joutunut kokemaan, ovat useinkin saman tyyppisiä. Ja jokaisella on aika vaikea menneisyys henkisesti. Kulissit on kyllä kunnossa, mutta sisällä asiat ovat erittäin pahasti vialla. Ihan kuin katselisi kaunista omenaa, joka onkin sisältä mätä ja madon reikiä täynnä.

Kunpa jotain vois joskus tehdä, jotta väkivaltaiset ihmiset ymmärtäisivät käytöksensä vääryyden ja hakisivat sitä kautta apua! Ja toisekseen kunpa vois jotain tehdä, jotta läheiset tunnistaisivat tälläisen käytöksen ENNEN KUIN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ! Ja kumpa vois auttaa vielä niitä, jotka ovat kohdanneet tälläistä käytöstä! Niinpä niin... Joskus tuntuu niin olo pieneltä ja avuttomalta tällästen kysymysten edessä.

Vapputreenit

2010-04-30T20:19:00.005+03:00

No kas meni se Satsiki sitte liian aikasin kiinni ja aika nopsa treeni piti tehdä- kahdesta liikkeestä jättää muutama sarja pois ja pari liikettä piti jättää kokonaan tekemättä :(.

Penkkiä ja hauista ja ojentajaa tein sen minkä ehdin ja tuntumaa kyllä sain kaikkiin, vaikka oliki tynkätreeni...

Ja nyt jatkamaan mansikkamunkkien leipomisia :o!

Hyvää ja railakasta wappua kaikille :D! Pitäkää hauskaa!!

Treeniäkin ja suunnittelua

2010-04-29T22:49:00.003+03:00

Tänään treenasin jalat (alta). Oli muutes käynti niin töksähtelevää, että alko salillaki jo hymyilyttään. Ihan ku ei ois ollukaan jalkoja, ne lumpsu ihan miten sattuu kun käveli. Niin se toki olla pitääki, että jossain tuntuuki! Taas pidempää sarjaa ja useempaa toistoo huitelin menemään ja kyllä se sitte tosiaan oliki sen väärti... Onkohan huomenna koivet kipeet? Selkä on ainaki vieläki arka tiistain treenistä, eikä olkapäälihaksetkaan nyt ihan kivuttomat ole... Tietää tehneensäkin jotakin siispä.

Tuossa sitä dieettirunkoo oon väsänny minkä ehtiny kaiken muun kiireen keskellä. Lyötiin Pasasen Reijon kanssa viisaat (?) päämme yhteen ja saatiin jonkunmoinen järkevä runko tuohon hommaan. Se on hyvä tasapainottaja näihin mun omiin ajatuksiin. Nimittäin itse olen sellanen pilkun viilaaja ja kun alan jotain miettimään ja suunnittelemaan, niin valmista ei tunnu tulevan koskaan, mutta Iso Paha Pasanen sitte taas on enemmän suurten linjojen mies ja järjen ääni näissä mun pohdinnoissa... Eli ehkä palauttaa sitte maan pinnalle. Ens viikolla alkaa sellanen kunnon kiristely kohti syksyä. Kattotaas nyt kuinka homma etenee ja sen mukaan sitten alkaa asiat elämään siihen suuntaan kuin ne menee. Toivottavasti toivottuun suuntaan kuitenkin :).

Kaloreita alas ja aerobista kehiin, niin seuraillaan minne ne mua ja mun kuntoa vie. Ajoissa nyt asialla, ettei tulis sitä loppuhoppua ja -paniikkia taas. Se kun alkaa, niin stressikäyrät pompsahtaa kovaa ja korkeelle, mikä omalta osaltaan ei ainakaan vie asioita eteenpäin. Pitäs nyt yrittää pysyä vaan rauhallisena ilman paniikkeja. Heh, se vaan on sellanen homma, mikä voi tulla, kun miettii liikaa ja alkaa vääntään asioita joka suuntaan ja pyörittelemään niitä liikaa- oli se loppupaniikkia tai ei. Mikä meinas itse asiassa jo tapahtua, hah!

Juuh. Täytyy kattoa, jos sais tuossa oikeen otettua/otatettua jonkinmoista lähtökuvaa, niin on itellekin jotain seuraamista sitte...

Huomennahan onki Wappu (ja mun virallisesti epäviralliset nimpparit- en siis vieläkään tiiä, onko mun nimee virallisesti kalenteriin merkitty- ei ainakaan ennen ole ollut...). Noo, ilmasen vapputreenit vielä tässä ennenku mykistyn viikonlopuks :)

Olkapääkuvia ja sen sellasta tähän väliin

2010-04-29T22:42:00.005+03:00

Hianoja olkapääkuvia pääsin kattelemaan ;). siinä on siis röntgenkuvat vasemmasta olkapäästä, joka on kipuillut... On ulkorotaatiossa, sisärotaatiossa ja olkavarsi yläasennossa otetut kuvat...

Luustoohan
näistä näkee hyvin, eikä nyt ainakaan mun silmään näy mitään murtunutta tai katkennutta, mutta perustutkimustahan tää on ennen mahdollisia ultraäänikuvantamista...

Ensi viikolla on lääkärin soittoaika tiistaina, joten sillon sitte selviää kaiketi jatkotoimenpiteet... Supraspinatusrepeämäepäilynä siis mennään...

Mietteitä taasen elämää suuremmista...

2010-04-29T22:24:00.004+03:00

... ja pienemmistä...

Tänään oli viimenen kerta sitä Väkivaltaa kokeneiden naisten ryhmää. Oli kyllä antosa ryhmä ja haikeeta, kun se loppu. Ajattelin vaan, että no ehkei se niin lopu ku seinään, ni psytyin olla pillittelemättä. Paljon anto ajattelemisen aihetta tämän kevään aikana. Mutta myös voimia ja sysäyksen eteenpäin. Joku tarkotus näillä ikävilläkin asioilla on, mitä elämässä kokenut on ja jos jotain voin tehdä vielä tulevaisuudessa muiden asioiden hyväks juuri tämän takia, niin sitten voin sanoa, että kaikkea ikävä en ole kokenut turhaan. On kyllä vakaa aikomus jatkaa asoioiden parissa ehkä auttaen samantapaisia kokeneita ja/tai jopa tapahtumia ehkäisten mikäli se ikinäkään on vain mahdollista. Eipä tässä nyt varmaan ole uranvaihtoa tiedossa, mutta voi sitä toimia muutenkin. Asiat menee tarkoitettua rataansa ja ne loksahtaa paikoilleen sillon kun on sen aika. Vielä on itse käytävä omat kipuilunsa ja päästävä kaikesta yli, niin sitten voi vasta auttaa muita...

On jotenkin niin turhauttavaa esim. se, että olin todistajana tms. lapsiin kohdistuneesta väkivallasta oikeudessa. Tuntuu niin jopa pöllöltä kuunnella siellä toisen valhetelua ja vastapuolen asianajajan vähättelyä, jopa ivaa ja valheellisia lauseita, kun tietää tasan tarkkaan mitä on nähnyt ja mitä lapset on kertoneet. Niin siellä nyt kuunnella sitten pari tuntia valheita ja sillä selvä. Ja lapset kantaa niitä tapahtumia koko loppuelämänsä sydämellään, vaikka niistä pääsisikin selville vesille. Mutta se luottamus, joka on särkynyt, niin voi olla ikuinen- ainakin sitä kohtaan, jonka vuoksi se luottamus alunperinkin on mennyt. Mikään asia maailmassa ei tuo sitä takaisin- oli oikeudessa tai ei.

Ja edelleenkin; eihän mitään oikeuslaitoksia edes olisi, jos ihmiset tietäisivät mikä on oikein ja mikä väärin, mitä toiselle saa tehdä ja mitä ei ja toimisivat sekä eläisivät sen mukaan. Oikeuslaitoksen kaiketi pitäisi tukea oikeuden toteutumista, mutta jotainhan siinäkin olisi parannettavaa, esim. se ettei syytettynä oleva saisi valehdella. Nykyisessä systeemissähän todistajan on puhuttava totta, mutta syytetty saa valehdella niin paljon kuin sielu sietää. Ja jos on pahaa tehnyt, eikä sitä voi itselleenkään myöntää, niin silloin se sielu sietää ja paljon! Valitettavasti...

No, monia keskusteluja on videotallenteina ja päiväkirjastakin löytyy merkintöjä- ihan siltäkin varalta, että joku alkaisi epäillä. Tuossa yks päivä lueskelin vanhoja päiväkirjoja ja lappuja sekä kirjeitä, joita oli ollut tarkoitus sinne väliin liittää, niin täytyy kyllä sanoa, että kuinka karseeta se elämä on ollutkaan ja kuinka voi olla, että sitä on vaan sietäny ja sietäny? Toki olen asioita yrittänyt muuttaa ja toivonut niiden muuttumistakin, mutta ne yritykset on olleet ihan sama vaikkei edes olisi koskaan tapahtunutkaan. On se. Elämä nimitäin. Eriskummallista. Kaikesta voi oppia ja kaiken voi kääntää voitoksi ja elämästä selviytymiseksi, mutta vaikea on silti käsittää, kuinka ja miksi toinen voi olla toiselle/toisille niin paha kuin voi olla? Ei mene meikäläisen kaaliin ei sitten millään muotoa. Mutta sellasta elämän ei tarvitse silti olla. Ei minun, muttei kenenkään muunkaan!

Kivat saatesanat sieltä sain mukaani:

ELÄMÄ KANTAA
Kuinka monta kertaa
se soi kun kuuntelee.
Kulkee kesän keveä tyttö
seittisiltaa
kevein askelin.
Pois jää kaikki turha, tuuliin katoaa.
Elämä kantaa
eespäin kulkevaa.

Elämänkriisi ja kisa-ajatuksia

2010-04-28T16:36:00.003+03:00

Siis elämäni varmaan tähän asti suurin kriisi on käsillä. Aika typerää. Tajusin vihdoinki, että kaikki se skeida ja raaimmat tapahtumat, mitä elämässäni kohdannu oon, johtuu ihan siitä, että oon ollu liian kiltti ja sellanen hemmetin hyväntahtonen, sinisilmänen ja aina vaan nään kaikissa sitä hyvää, vaikka ne mitä ois tehny. Ja nyt sitte joutuu pähkäillä sitä, että pitääkö tässä nyt alkaa muuttumaan ite, että vastaisuudessa välttää tuollaset tilanteet ja tapahtumat... Ja miten lie voi omaa luonnetta muuttaa? Kai sitä nyt tietyissä rajoissa voiki muuttaa, mutta eihän sitä ny vaihtaa voi ja kai ne tietyt ominaisuudet vaan säilyy aina, se temperamentti...? No en tiiä.

Mutta jotain ois tehtävä, ettei tilanteet enää ois samoja tai ettei elämä toistas itteensä noiden ikävien seikkojen puitteissa. Itsehän siitä toki "vaan" kärsii eniten. En ny jaksa ees tarkemmin jauhaa, ku kyrsii niin itteeki. Ja siihen ku ynnätään se, että oon vääränlaisiin ihmisiin (jota osaa em. seikkoja hyvin käyttää hyväks) ollu tutustunu jne., niin siinähän sitä onki soppaa ihan riittämiin. Elämän vatvomista, että sais muutettua asiat elämässään erilaisiks.

Kaiken kriisin keskeltä nousee kuitenki jotain muunlaistakin mietettä...

Oon tehny tässä dieettisuunnitelmaa ja jonkinmoista runkoa syksyä varten... Jotain mitä voi noudattaa, mutta on mitä muuttaa, jos alkaa tuntumaan siltä,e ttä homma ei etenekään kuten pitäs. On tässä silti muutama kysymysmerkki vielä päässä. Alan yleensä asioita miettimaan niin pajon, että se runkoki menee ihan solmuun lopulta, heh. Sellasta hiusetnhalkomista, ettei oo tosikaan. Että siinä mielessä nyt pitäs yrittää pysyä vaan selkeissä linjoissa ajatustensa kanssa...

Ruokapuolessa mulla ei niinkään oo nyt tällä erää mitään kauheen suurta mietintöä- ne on loppujen lopuks aika selevät. Viimesitelyt on sitte asia erikseen. Haluisin koklata jotain erilaista karsintaan ja jos jatkopaikka urkenee, niin sitten ehtis vielä kattoa meneekö viime kerran mallilla vai karsintamallilla. Jos kyselis kokeneimmilta, niin katsotaas sitte. Sitä nyt ehtii vielä säätään...

Mutta toi muu oheistoiminta eli aerobinen sitte onki se, mitä joutuu miettä. Ei vaan sen kannalta, mikä kannattaa ja mikä ois tehokkainta ja paras vaihtoehto, mutta ku on mietittävä neki, että miten saa ajan riittämään ja kaiken arjen pyörimään ja asiat organisoitua niin, että ne hoituu kuitenki ja on realistisesti toteutettavissa. Hoo-oo-oo. Ja mikä on liikaa ja mikä ei.

Joka tapauksessahan noi ei mitään kiveen hakattuja suunnitelmia ole. Sitä mennään sen mukaan, ku tilanne etenee ja sillä selvä. Mutta joku runko kuitenki ois oltava...

Kisapukujen suunnittelua ja ompelijan etsimistä on kans luvassa. Tiedän kyllä mitä haluan, mutten alkuunkaan, että mistä. On niin sillä saralla Suomessaki tapahtunu muutoksia, että ei tiedä enää kuka ompelee ja mitä... Ja jos ihan tulee töppi, ni voi niitä vanhojaki aina käyttää, mutten silti meinaa, heh. Ompelen vaikka sitte ite omat bikinini, ni pääsee ainaki tuskailemaan ;). Nojooo, täytyy vähä kysellä...

VKO 17

2010-04-28T16:29:00.002+03:00

No tällä viikolla sitte pidempää sarjaa, useempaan otteseen, ni joha alko treenitki tuntua taas sitlä, että joka lihasta tehdessä aattelin, etten ikinä enää reenaa, heh. Niin se meneee juu.

Tänä aamuna tosin tuossa vähä aamulla pelleilin, niin mennä pamahti niska niin jumiin, että nyt ei pää käänny vasemmalle ollenkaan... Toivon, että yön aikana tapahtuu jonkinmoinen palautuminen ja aamulla oon taasen kunnossa. Mulla on kyllä aina sillon tapahtunu jotain haaveria, ku on aamu. Kai se kroppa sitte on vielä niin unessa, ettei oo oikeen tatsia mihkää?

Maanantain treenailin olkapäitä sen minkä pystyin, sekä vatsaa. Olkapää ei enää oo niin kipee ku mitä se on ollu, mutta eihän se nyt normaali oo vieläkää...

Ja eilen sitte treenasin selkää...

Eilne kävin myös taas fysiatrilla tuosta olasta, ja edelleen epäilys supraspinatuksen repeämästä. Oli kiva lääkäri <3, wöy. Tänään kävin röntgenissä ja ens viikolla sitte onki soittoaika ja ultrakuvat... Semmottis...

Viime viikon kikkailut

2010-04-28T16:25:00.002+03:00

To 22.4.
Selkä

Kulmasoutu tanko 3x6
2x6
1x6
Eli aina nous kuorma

L-veto
5x6 myötäote leveähkö. Not my style koko liike, heh... Ei hyvä.

naruvedot superina ylhäältä+alhaalta
12+8
10+8 x2

Pe 23.4.
Jalat

Kyykky, syvä
8
2x6
1x6
1x6
Nousi kuorma kokoa jan ja ois voinu nousta kyllä hyvin vieläki

Superina etureisi+takareisi 1 jalalla
10+10
10+10
8+8
Kuorman noustessa...

Potkuja ja pohkeet loppuun...

Ihan kyllästymispiste jo saavutettu, joten vaihdanpa ohjelman justiinsa......

Viikon eka treeni

2010-04-21T11:12:00.002+03:00

Rinta, olkapää
Penkkiä
8
6
3
2
1
Eka sarja taas sitkein ja muut helppoja. Nostin kuormaaki muihin paitsi ekaan, mutta kevyttä kyllä oli.

Vinopenkki
3x8
Nostin kuormaa kans, mutta suht kevyttä silti...

Viparit sivulle
5x10

Superit taljassa
3x8

Pumppisarja
30
20
No tohonki vois nostaa painoo...

En tiiä, aika kevyttää tuntuu olevan

Ei tällästä löysäilyä kauaa kyllä jaksa. Joko teen liian pienillä painoilla tai sitte tää vaan ei enää mulle niin natsaa. Kyllä kai sen treenin ny pitäs jossain tuntuakin, ja ennen ainaki tälläset isommilla painoilla ja lyhyempiä sarjoja on olluki justiin se, mikä tuntuukin...

Katotaan ny. Jos ens viikko samaa tahtia, ni vaihdan kyllä johonkin tiukempaan vääntöön, vaikka toisin olin ajatellut. Mutteihän siitäkää mitää tuu, että pysyy päätöksessään vaan sen takia, että on niin päättäny ja sen takia sitte treenitki kärsii. Ja kai seki vaikuttaa, ku yksin treenaa, ni ei oo sama asia ei sitte ollenkaa. Pyysin mä varuulta varpparia penkkiin vikaan sarjaan- enkä sitä ois ees tarttenu. Varmaan ois se kolme menny ihan ilman apua, ni sitte tein vaan yhden, joo... En tiiä miks tuolla ei meinaa kehdata pyytää jelppiä keltään... On tää hyväne aika kanssa touhua on. Pitäs varmaan vaihtaa sitä salia jo pikkuhiljaa... Tuolta vaan on se irtisanomisaika sen kuukauden eli seki pitäs tän kuun aikana muistaa. Ainahan sinne pääsee takasin, jossei löydy parempaakaan tilalle.

Yskittääki edelleen, mutta se taitaa olla jotain allergista systeemiä nyt ku noita teitäki on pöllyytelty jne. Mut paaaaljon parempi on ku viime viikolla kuitenki.

Jees ja tästä jatkellaan...

Viikonlopun tunnelmia...

2010-04-20T09:29:00.003+03:00

Perjantaina sitte suuntasin keskustaan- kylläki ihan rauhallista menoa, ettei mitään kunnon menovaihetta ollu päällä, heh :). Seuraavana aamuna silti väsytti ja olin ihan tööt, mutta tottakai nyt kisoja silti piti mennä kattomaan!

Oli aika mielenkiintoset kisat kyl! Body Fitness pitkän sarjan voitti tasapisteillä tokaks tulleen Erika Törrösen kanssa Jutta Gustafsberg. Mastersesissa oli järjestys ihan sama. Jutalla oli paremmassa kuosissa etuosasto, kun taas Törrönen oli takaosastosta parempi. Lyhyessä sarjassa voitto meni ansaitusti Tiina Vaskelaiselle. Heidi Sorsa oli toinen, vaikka niin hyviä tyttöjä oli perässä, että toisinkin ois voinu aivan hyvin käydä. Nämä siis lähtevät myös EM- kisoihin Suomea edustamaan toukokuussa! Hurrrrrjan paljon onnea kaikille voittajille ja tsemiä EM- kisaan sekä isot onnittelut myös finalisteille!!!! Kauniita naisia ja hyvät oli kisat joka tapauksessa!

Itseä harmitti oikeestaan se, että olin koko viikonlopun niin ympännyt täyteentapahtumaa, etten oikeen kerennyt keskittyä loppujen lopuks kunnolla mihinkään... Kisat oli varmaan ainut, missä nyt tuli keksityttyä edes hiukan enempi, mutta enemmänkin ois tuttuja voinut käydä moikkailemassa, mutta sitte tas ketään en nähnyt, ku piti viilettää vaan ja toisekseen sitte ku näin, ni sitte ei ehtiny kunnolla jutella...

Lauantai-iltana suuntasin sitte Apolloon illanviettoon, jossa enemmän kerkes jutskailla tuttujen kaa, mutta sitte olin kuitenki jo niin väsyksissä, ettei oikeen jaksanu kunnolla paneutua mihinkään... Valvottua tuli ainaki ihan liikaa.

Tapasin siellä yhden pariskunnan ja ku joskus tulee näitä ihmisiä, kenet kokee tunteneensa koko elämänsä, ni nää oli just sellasia. Aika kiva kyllä :)! Ihan tuntu hyvältä ystävältä, jonka on nähny ennenki. Tälläsiä ei kyllä elämän aikana usein tuu, mutta nyt sitte tärskähti :). Kivaa!

Vielä su-ma yökin tuli sattuneista syistä ja hyvästä syystä valvottua, joka kostautu kyllä maanantaina. Nyt vasta alkaa olla sellanen suht normaali olotila, muttei kyllä lisäunet vieläkää pahitteeks ois! Jos nyt kuitenkin treenaamaan... Eilen oli aika kipee olo, mutta tänään sitte henki kyllä vähä paremmin kulkee...

Jos ehdin, niin voin kuviaki tänne laitella, mutta tää viikko on aika hullunmyllyä, joten katotaan nyt kuinka ehdin...

Pe 16.4.

2010-04-20T09:21:00.002+03:00

Jalkatreeni Silver Gymillä

Kyykky syvä (nnin syvä kuin pystyssä pysyin, enkä selällä kuitenkaa kyykänny...)
3x8
3x6
Joka kertaan eri painot nousevana, paitsi kahteen vikaan sama

Superina etureisi- ja takareisikone
4x8
Enpä oo tällä systeemillä ennen justiin koklannukaan... Ei mikään ihmeellinen kokemus kylläkään, mutta katotaan nyt jos silti jatkas vaihtelun vuoks...

Potkukone
3x8

Abduktio
1x6
2x8

Pohjeprässi seisten
3x8 nousevalla kuormalla

Vatsat superina:
Käyräpenkii+ roikkuen jalkanostot
10+10
8+10 x 2 lisäpainolla

No semmonen treeni... Oli vähän kun uus paikka, niin sellasta painojen hakua sun muuta, ettei nyt oikeen tiiä ees saiko kunnolla tuntumaakaan...

Mut kiva treenipaikka oli kuitenki :)

Sit saikin tän jälkeen keskittyä viikonlopun viettoon...

Keskellä viikkoo ja kipeenä melkein!

2010-04-14T21:30:00.002+03:00

Kävin mä hiukkasen hiippailemassa tuolla ulkona, mutta meinaa vaan olla köhänen olo, ettei täs ny olossa ihan oo hurraamista- niinku vois olla. Keuhkoissa on taas joku, jota en saa pois ees yskimällä. Aina se kumma sama tunne, että niinku siellä ois jotain ylimäärästä... Muttei sitte kuitenkaa oo kunnolla kipeenä. Muttei ihme siis, että hiukkasen eilen oli veto pois. Tänäänki vähä samaa vikaa...

Ja toka treeni

2010-04-13T21:11:00.002+03:00

Ti 12.4. Selkä

Jalkoja olin alunperin aatellu treenata näin tiistaisin, muttei se vaihto niin vaan käynykää- oli vielä kipeet koiven edellisjalkatreenistä...

Joten selkää sitten:

Soutu tangolla

1x8
1x8
1x8
3x6
Ei meinannu oikeen painoja löytyny. Taisin thdä lopulta isommilla ku ikuna, mutta tarkastetaan, tarkastetaan... Joskus ku jaksaa... Siiton nii kauan ku viimeks tehny...

Leuanveto
2 vai 3x4 Leveä myötäote
3x6 Vastaote
Ei ristus! Heikkoo on ni että ihan hävettää. Painoa toki on, siis elopainoa, mutta silti. Tää näköjään on sellanen, mikä heleposti heikkenee... Kyllä ny pitäs se 10 toistoo saada, oli paino mikä hyvänsä! No, onneks tää suhteellisen nopeesti sitte alkaa nousemaanki, ku tekee. Ja aina oon vihannu syystä tai toisesta koko liikettä. Väsyy ja ei jaksa, muttei ikinä tunnu silti missään lihaksessa- etenkää ny missään selässä, vaikka kuinka menee oppien mukaan. Kai sitte niin kokonaisvaltanen liike...?

Superina naruvedot ylhäältä ja alhaalta
1x12
1x10
1x10
3x8
Meniköhän tää ny ihan näin... en oo ihan satavarma kylläkään nyt.

Ajatukset ne harhaili tullessa niin, että unohdin parkkikiekon, mutta Luojan kiitos en sakkoja ollu saanu- tällä erää. Aina melki kyllä oon saanu, enkä koskaan oo tahallaan jättäny laittamatta, mutta minkäs sille teet, jos ei ajatus justiin siinä hetkessä oo, ku parkkeeraa, ni kaikkee voi sattua...

Puhelinta ei oo kuulunu vieläkään, harmi. Elossa se kyllä on vielä. Pari kaveria on luvannu ainaki lainaks lahjottaa oman vanhan puhelimen, niin saan sen kans tovin odotusaikaa ennenku teen mitään siirtoja sen asian suhteen. Korttikaa en kyllä vielä hommaa uutta... Toivoa on, toivoa on...

Joo, nyt nukuttaa syystä tai toisesta niin mahottomasti, että ihan pakko mennä maate jo näin aikasin. Taitaa olla univelkaa tai jotain... Kumma väsymys kyl...

Uus voimapainotteisempi ohjelma siis alkoi :)

2010-04-12T22:58:00.002+03:00

Ma 12.4. Rinta, op

No kaiken tuon tohinan keskellä, mitä tosta laukun varastamisesta koitui, niin sentään oli pakko päästä salille vähän rentoutumaan...

Alkoi siis se suunnittelemani voimapainotteisempi ohjelma tyyliin päälike lyhyellä sarjalla-apuliike pumppina... Tuntu kyllä ihan löysältä vetää tällästä settiä välillä... Mut ku aikansa hinkkas lopputoistoja pidempinä sarjoina, niin kyllä sitä nyt jotain tuntumaakin sain...

Penkkipunnerrus pyramidina
8-6-4-3-2-1
Eka kasi oli tiukka ja loput ei :/. Varmistajaa oisin paikalle kaivannut, niin oisin isommilla painoillakin uskaltanut tehdä... Helpompaa on kyllä tehdä lyhyitä toistoja kuin pidempiä- tosin ainahan penkissä se eka sarja on se vaikein. Niinku kyykyssäki ja monessa muussakin, ei sen puoleen. Ei siis ihan lämpöä ole tarpeeks...

Vinopenkki käsipainoilla
2x8
Ekassa sarjassa tein jotenki huolimattomasti ja otti tuohon olkapäähän, joten olin sitte varovaisempi muiss sarjoissa, eikä sitten enää tuntunut...

Viparit sivulle kp
1x10
5x8
Täähän ny ei mikään massaliike kyllä ole, mutta kun ne punnerrukset ei nyt vaan onnistu, niin niitei nyt sitten tehdä. Niillä mennään, mitä pystytään... Ja kuitenki haluun lyhemää sarjaa tehdä, niin kokeillaan nyt tähänkin...

Superina taljassa etu-sivu-taka
1x10
3x8
Nostelin siis painoa välissä. Yrittämällä yritin saada jotain tuntemusta kunnollista ja melkeen ihan onnistuinkin...

Loppusettinä viparia sivulle
1x25

Joo että tällee...

Aamulla kävin vähä hiippailemassa auringonpaisteessa ja kattelemassa joutsenia <3.

Muutoin ollu sellanen lentopäivä noiden asioiden hoidossa ja töissäkin sitten vielä deadlinet pukkaa päälle... Kissaki pasko piiiiitkästä aikaa lattialle, ku olin kusikoppiin laittanu puupellettejä, ku ne on halvempia, niin ei se sitte osannu sinne päästää mukamas... Sellasta hulinaa kyllä ollu! Leikkasin ja raidotin yhdet hiukset ja siivosin autonki (no en imuroinu ja pessy, mutta keräsin roskat sentään!).

Eikä ollu muuten yks kortti kuolettunu, ku pankissa tänään kävin! Vaikka kaks kertaa soitin yöllä! Ku oliki ihan sellanen olo, että ku ei ois ihan menny niin... Toivottavasti se toinen kortti on kuitenki ummessa!

Mahtia päästä nukkumaan! Tosin saa varmaan taas paistua tuolla peittojen alla, ku on kehon lämmöt niin tapissa (ei siis kuumetta); ihan hohkaa niin, että iteki tunnen tässä kirjotellessa hehkun...

Söndags träning

2010-04-11T18:27:00.003+03:00

Huitasin aamulla yhden lenkin, kun oli niin ihana ilma; ihastelin joutsenia ja sorsapariskuntaa ja nautiskelin auringosta pitkästä aikaa, mahtavaa!

Treenailin jalat, 11.4. su:

Prässi etupainote
5x20
Johan oli polttoo ja tuskaa!

Etureisikone
3x12
... ja edellinen teema jatkui...

Takareisikone
3x12

Abd.
2x10
3x12
+ pudotus 8-8-8
Kyllä jalat täräji!

Potkut etureisikoneessa
3x10
Meni paremmin kuin viime kerralla ja koordinaatiot oli enemmän kohdillaan. kyynärpäillä parhaiten muutes!

Pohjeprässi
2x12

Hyvän treenin sain aikaan ja tuntuma oli kyllä oikeen tehokas :O.

Näin söpön uuden treenipäivyrin ostin yks päivä:

Ens viikolla alkaakin sitte se voimapainotteisempi treeni ja harjottelua dieettiruokiin... Tai tänään jo niitä vähä tuossa totutellu. Rahkaa en oo syöny en sitte vuosiin- niinku en muutakaa maitotuotetta lukuunottamatta kovia juustoja ja jäätelöö. Että sikäli jännittää meneekö elimistö kokonaan sekasin ja maha etenki. Laktoosiallergiaahan mullei oo, mutta maidon proteiinit joissakin muodoissaan tekee haavoja suolistoon... Mutta kokeillaas nyt tällee sitte kuitenki. Tässä kun on hyvää aikaa koklailla ennen ku alkaa tositoimet...Ku sitte ei vaan mee ihan sekasin tosiaan pitkäks aikaa elimistö... Mitä taiteilua taas!

Peukalon tyvi vaan ihan musta siitä perjantaista. Yks tyttö kaatu rappusissa ja nappas mut mukaansa, ni peukalo posahti rapun reunaan kaiketi tms. Muuten kyllä oli ihan hupaisa reissu, vaikka mut ryövättiinki. Portsarilta saatiin lempinimetki oikeen: pusuhuuli ja hunajasuu, heh. Päästiin ihmeellisesti pyydettynä jonon ohi, vaikkei me mitään VIP:tä ollakaa... Karaokee tuli lurautettua ja yks mielenkiintonen ja mukava tuttavuuski tuli, sellanen kaljupäinen, mutta ku poukkoiltiin kahden ravintelin välilläki vielä, ni sinnehän se toiseen jäi, eikä tullu vaihdettua mitään tietoja edes. Ainakin se oli kiltin, rauhallisen ja sellasen olonen, ettei tarttis olla varpaillaan koko aikaa ja pelätä, millon alkaa raivo millon mistäki asiasta. Ku koskaanhan niitei ennalta voi arvata, vaikka kuinka yrittäs miettiä. Ja harvinaistahan se ois, että joku ottas mutki ihan minuna ittenäni eikä valittas ulkonäöstä mitään. Eikös toiset ihmiset pitäski hyväskyä sellasina kuin ne on? En mä ainakaan kehtais alkaa kellekää valittaa, että sillä on liian iso maha tai isot pohkeet tai mitä ny liekkään voiskaan keksiä.

Samana päivänä kuulin kyllä sellasenki ikävän uutisen, että lapseni oli saanut polkupyörän, mutta ei saakaan sitä omaan kotiinsa. Saa siis pari kertaa kuukaudessa sitä käyttää (ja vain kesällä tietty). Ja ihan uus hieno pyörä, rahan tuhlaukseltahan toi vaikuttaa kans. Eri asiahan se ois, jos itsellä ois rahaa niin, että sais ostaa pyörän, mutta tää on taas tätä kiusantekoa lapsia kohtaan, että kotona ollaan ilman pyörää ja muualla sitten tulee se vastakohta, että kuinka siellä on paremmat puitteet kuin täällä... No, lasten puolesta on surku, ku tietää kuinka ne aina tollasista pettyy, mutta kasvattaahan se, jos jotain positiivista pitää ajatella. Mutta enköhän mä jotain keksi, että pyörän voin ostaa tännekin- katsotaan vaan! Ei pidä lannistua ja alistua tollaseen kiusantekoon enää... Että oli kyllä sellanen perjantai kyllä, kaikenmaailmoita sattu ja tapahtu...